maanantai 19. helmikuuta 2018

Modernin noidan henkilökuva

Mistä tietää, että kevät alkaa vihdoin saapumaan? Siitä, että oman kehoni energiat alkavat virtaamaan paljon nopeammin ja ikään kuin herään pimeän vuodenajan horroksesta. Siinä missä pimeä vuodenaika on aikaa, jolloin vetäydyn itseeni, teen varjotyöskentelyä, kohtaan varjojani ja olen todella introvertti, on kevät se aika vuodesta, kun saan paljon aikaiseksi, ajatus virtaa puhtaammin, annan itsestäni enemmän muille – nousen varjoista valoa kohti. Kun Äiti Maa nukkuu, nukun minäkin. Pääni on täynnä sekä mahtavia kirjoitusideoita kuin myös ideoita, mitä käsitöitä ja luovia töitä tulen tekemään kevään ja kesän aikana. Viime vuonnakin minulla oli hyvä idea, mitä tuli blogipostauksiin, mutta ne eivät kaikki toteutuneet. Katsotaan miten tänä vuonna käy, nyt ei ainakaan energiaa vie loppuraskaus tai vastasyntynyt. ;)

Tämän kevään aikana tulen tekemään kuusi henkilökuvaa; modernin noidan henkilökuvaa. Modernilla noidalla tässä kohtaa tarkoitan nyky-yhteiskunnan noitaa ja käytän sanaa moderni noita, vaikka henkilö olisikin ns. perinnenoita. Minä tulen kevään aikana haastattelemaan viittä mahtavaa noitanaista ja esittelen heidät teille. Syy tällaisen tekemiseen on siinä, että koitan saada murrettua sitä mielikuvaa, mikä monelle tulee, kun puhutaan noidista tai noituudesta. Vaikka noituuden maine on ehkä hieman parempi, mitä se oli vielä kymmenen vuotta sitten, on monilla vielä ennakkoluuloja. 

Usein mietin, että mikä ihmisille, jotka eivät juuri noituudesta tiedä mitään, tulee mieleen sanasta ”noita”. Ajattelevatko he vihreäkasvoista, koukkunokkaista, suippokärkiseen hattuun sonnustautunutta ilkeää naista? Vai kenties vanhaa, syylänenäistä eukkoa, joka keittelee valtavassa padassaan liskonsilmäsoppaa? Vai kenties ajattelevatko he naista, joka on ”myynyt sielunsa paholaiselle”? Uskon, että monelle tulee sanasta mieleen pahuus, ”musta magia” ja demonit. Millainen on moderni noita? Ovatko he kaikki samanlaisia? Miten moderni noita asuu? Mitä hän tekee? Miten hän elää arkeaan? Näyttääkö hän noidalle tai sellaiselta, jolta kuvittelemme noidan näyttävän? Miten hän itse määrittelee noituuden? Entä millaisena hän kokee noituuden maineen nyky-yhteiskunnassa? Millaista magiaa hän harjoittaa? Millainen jumalsuhde hänellä on vai onko sitä lainkaan? Eroaako hän loppupeleissä tavallisesta kaduntallaajasta juuri mitenkään? Näihin kysymyksiin tulee kevään aikana vastaamaan viisi eri noitanaista enkä malta odottaa, että pääsen esittelemään heidät teille. Aloitan henkilökuvat julkaisemalla kirjoituksen itsestäni, oman henkilökuvani – koska on varsin mukava puhua vähän myös itsestään. ;)


”Kuka sinä olet? Kysymys jonka kuulet elämäsi aikana monen monta kertaa. Vastaanko kertomalla ikäni? Tai nimeni? Vai kerronko mistä olen kotoisin? Normaalisti ehkä vastaisin noin, vaikka minulta ei ikää, nimeä tai asuinpaikkaa kysyttykään. Kysyjä halusi tietää kuka minä olen.
Kuka minä olen? Minä olen äiti, vaimo, lapsi, rakastaja ja kumppani. Minä olen hyvä ystävä ja pelottava vihollinen. Minä olen parantaja, taiteilija, kuuntelija ja kertoja. Minä olen näkijä ja villinainen. Minä olen lempeä tuulenvire, joka muuttuu myrskyksi sekunnissa. Olen tasapainossa ja epätasapainossa. Olen vakaa kuin paikallaan seisova puu, olen myös vapaasti tuulen mukana kieppuva lehti. Olen hyvä ja olen paha. Olen onnistuja ja epäonnistuja ja jälleen onnistuja. Olen itsepäinen, mutta nöyrä. Olen sekä tuhoava liekki, että parantava ja viilentävä vesi. Olen lempeä maa ja viisas ilma. 



Olen Noita. Olen noita, joka kuiskaa toiveensa tuulille, noita, joka parantaa itsensä upottamalla varpaansa multaan. Olen noita, joka antaa mielensä matkustaa vapaana. Olen noita, joka kuulee Heidät, joita moni muu ei kuule. Olen noita, joka elää ja antaa toisten elää. Olen noita, joka hyväksyy jokaisen, mutta puolustaa tarpeen vaatiessa omaa ja omiaan. Olen noita, joka kunnioittaa vanhoja jumalia – kunnioittaa, ei palvo. Olen noita, joka raivoaa ihmisen tyhmyydelle ja itkee luonnon kauneutta.Olen noita, joka nöyrtyy Äiti Maan voimien jyllätessä. Olen noita, joka kumartaa jokaiseen ilmansuuntaan kiittäen elementtejä. Olen noita, joka kurkottaa taivaisiin tervehtiäkseen jumalaansa. Olen noita joka syleilee maata rakastaen jumalatartaan. Olen papitar, joka pimeyden turvin suorittaa riittinsä ja tanssii jumaliensa kanssa. Olen kaikkea tätä. Minä Olen.”





Pst, vastaathan kyselyyn ja voita itsellesi Noidan Riimut.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Onko blogimaailma kuollut?


Vuonna 2012 kun aloitin bloggauksen, oli bloggaus Se Juttu. Blogeja oli paljon ja uusia syntyi kuin sieniä sateella. Viimeisen kolmen vuoden aikana blogit ovat hiljentyneet. Moni minunkin mieliblogini on vuosien aikana harventanut julkaisutahtiaan ja/tai lopulta hiljentynyt kokonaan, osa on jopa kadonnut kokonaan blogimaailmasta. Ennen blogiyhteisö oli tiivis pieni maailmansa, jonka kautta saattoi luoda jopa uusia ystävyyssuhteita.
En itsekään kauhean aktiivinen ole, mutta blogiani en tule silti hautaamaan pitkään aikaan, jos ikinä. Nautin kirjoittamisesta ja asioiden jakamisesta ja blogini on yksi keino ilmaista itseäni ja ah, niin mahtavia mielipiteitäni. 

Aloitin bloggauksen Myrikan Luutakomero -blogilla, sinne kertyi melko nopeasti aktiivinen lukijakunta. Sain paljon kommentteja, joka kertoi, että lukijat olivat yhä siellä. Kun blogin osoite eka kerran muuttui, lukijat seurasivat. Sateen Laulu keräsi aluksi paljon kommentteja ja palautetta lukijoilta, mutta sitten kommenttiosio hiljeni. Kävijälaskurit yhä kertoivat, että sivuillani käytiin, mutta lukijat eivät enää jättäneet jälkeensä kommenttia tai klikannut mielipideboxia.
Kukaan ei bloggaa kommenttien takia, mutta jokainen bloggaaja arvostaa, jos lukija jättää mielipiteensä tekstistä, sillä sen avulla on helpompi kirjoittaa lukijaa kiinnostavista asioista. Vaikka sanotaan, että ”kirjoitan itseäni varten”, niin kyllä ne lukijat silti tekevät bloggauksen mielekkääksi, muuten tulee sellainen olo, että juttelisi itsekseen.

Kun aloitin bloggauksen, ei tubettaminen ollut vielä ihan niin kova juttu, kun se on nykyään. Mietinkin, että onko tubettaminen vaikuttanut blogimaailman hiljentymiseen? Itse olen TODELLA pihalla YouTube -kulttuurista, enkä seuraa kuin muutamaa tubettajaa. Tubeilmiöt on minulle täysin vieraita. On välillä omituista avata telkkari ja katsoa viihdeohjelmia, joissa vieraina on kaikkien tuntemia henkilöitä, joista en ole eläissäni kuullutkaan – kuuluisia YouTubettajia.
Instagram on myös varmasti vienyt bloggaajia pois varsinaisesta bloggaamisesta. Insta on helppo kanava jakaa juttuja ja kuvia, olenkin huomannut että moni bloggaaja on todella aktiivinen Instassa, mutta blogi on hiljentynyt. Ehkä bloggaaminenkin vielä joskus nostaa suosiotaan. Tärkein tekijähän siinä on, että lukijat edelleen jaksavat lukea blogeja ja palaavat takaisin suosikkiblogiensa ääreen. 😉

Ajattelinkin nyt kysyä teiltä lukijoilta, että onko blogien aikakausi tosiaan loppunut? Onko muut somekanavat korvannut ennen niin aktiivisen blogimaailman? Kyselyyn vastanneiden kesken arvon itsevalmistamani Noidan Riimut (joko kahdeksan riimun setin tai kolmentoista riimun setin, riippuen kumman haluat, kerron näistä riimuista tulevassa postauksessa) sekä pienen ohjevihkosen riimujen käytöstä.



Tässä kysymyksiä, joihin voit vastata (muistathan jättää sähköpostiosoitteesi tai vaikka Instanimesi, jos osallistut arvontaan):

1: Luetko vielä blogeja säännöllisesti? Minkä tyylisiä blogeja? Jätätkö jälkeesi kommentin?
2. Seuraatko jotain muuta somekanavaa enemmän, kuin blogimaailmaa?
3. Millaisia aiheita/blogeja yleensä tykkäät lukea eniten?
4. Onko sinulla postaustoivetta/jotain mistä haluaisit lukea Joutomaassa?
5. Onko tärkeää, että bloggaaja on aktiivinen myös muissa somekanavissa?