Nainen blogin takana

Olen syntynyt vuonna -85 pienehkössä kaupungissa Hämeessä. Koko lapsuuteni kasvoin rauhallisella alueella lähellä luontoa ja varhaisteininä muutimme taajaman ulkopuolelle ”maalle”. Lapsuuteni vietin kiipeillen puissa, leikkien luonnossa – luoden jo tuolloin katkeamatonta suhdetta luontoon ja maahan.
Uskonto ei ollut koskaan meillä perheessä läsnä, kasvoinkin tapakristittynä.

Polkuni kehittyminen

Teinivuosina aloin kaivata elämääni jotain uskonnollista pohjaa. Vaikka kristinusko ei ollut koskaan tuntunutkaan omalta, annoin sille mahdollisuuden. Rippileirillä tajusin, ettei se ole minua varten, koko touhu tuntui suoraan sanottuna ahdistavalta. Unohdin hetkeksi uskontoasiat.
En osaa sanoa, miksi koin teini-ikäisenä kovaa halua uskoa johonkin, löytää henkisen kotini. Kristinusko se ei ollut. Yläasteella olin jossain vaiheessa kiinnostunut satanismistakin, ehkä jo ihan senkin vuoksi, että halusin järkyttää vanhempiani. ;) En ole koskaan pitänyt satanismia uskontona, enemmänkin ideologiana, jonka vuoksi en aiheesta pitkään jaksanut olla kiinnostunut, vaikkakin samaistuin täysin satanismin ajatukseen henkilökohtaisesta vastuusta.

16 vuotiaana tutustuin wiccaan ja aloin ”opiskelemaan” aihetta. Wiccassa oli kolme asiaa, jotka sai minut kiinnostumaan aiheesta ja opiskelemaan lisää. Yksi niistä oli elämän kunnioittaminen sen kaikessa muodossa ja yhteys luontoon. Wiccan perusideoita on, että kaikki elämä on samanarvoista, ihminen ei ole luonnon yläpuolella. Luonto ja kaikki siinä on elävää ja on meidän tehtävämme pitää huolta siitä, vaalia sitä. Minun oli helppo omaksua tämä ajattelumalli, sillä olen aina kunnioittanut luontoa ja kokenut olevani osa sitä. Toinen minulle tärkeä asia oli henkilökohtainen vastuu. Mikään tai kukaan muu ei ole vastuussa tekemistäsi asioista, oli ne hyviä tai pahoja.
Wiccassa jokainen luo itse henkilökohtaisen suhteensa jumaliin ja määrittelee sen, miten “lähelle” haluaa päästä. Tämä oli myös yksi syy, mikä sai minut kiinnostumaan wiccasta.

Reilun 16 vuoden ajan wicca oli mukana elämässäni, määrittäen kaiken mitä olin ja mitä tein. Vaikka pitkä wiccatausta edelleen näkyy elämänkatsomuksessani, en enää kutsu itseäni wiccaksi, en määrittele itseäni yhden tietyn dogmin alle. Maailmankuvani ei ole juurikaan muuttunut vuosien varrella, ehkä hieman laajentunut, mutta edelleen uskon samoin kuin ennenkin. Edelleen harjoitan magiaa, joskaan en niin suurieleisesti kuin ennen. Pitkän kaavan riitit ovat jääneet vähemmälle, rituaalini ovat nykyään spontaaneja ja arkipäivisiä. 

Minä olen…
… Hiljainen tarkkailija, hitaasti lämpenevä, sisäänpäinkääntynyt ja helposti turhautuva. Ystäväni ovat sanoneet monesti, että minuun oli vaikea tutustua, sillä annan itsestäni todella vähän tutustuessani uusiin ihmisiin. Olen varautunut, jonka vuoksi saatan aluksi vaikuttaa kylmältä, mutta jos jaksaa nähdä vaivaa, minusta saa luotettavan ystävän - avoimen ja ulospäinkääntyneen.
Kuljen vahvasti vuodenkiertojen mukana; luonnon herätessä eloon olen itsekin ulospäinsuuntautuneempi, kun taas kuolevan vuodenajan aikana vetäydyn itseeni, en anna itsestäni paljoa. Pimeä vuodenaika on minulle tärkeää itsetutkiskelun ja varjotyöskentelyn aikaa. Tänä aikana ehdin ladata akkuni täyteen, jotta jaksan valoisan ajan kuormittavaa energiaa.
Pyrin vahvasti tuomaan oman valoni ja varjoni tasapainoon, en ole koskaan uskonut että yksikään ihminen voi olla "pelkkää valoa" - eikä niin kuulukaan olla. Jokaisen tulee hyväksyä oma varjonsa saadakseen omat energiansa tasapainoon.
Embrace you Shadow!