Hullujen hautausmaa

Hylkiöiden viimeinen leposija, joka tuttavallisemmin, ei ehkä kuitenkaan kovin kunnioittavasti, myös hullujen hautausmaana tunnetaan. Tuo mielenkiintoinen, joskin surullinen, paikka on Nokian Pitkäniemen mielisairaalan vanha hautausmaa, johon on vuosina 1902-1964 haudattu yli 400 Pitkäniemen sairaalan potilasta. Ennen ei mielenvikaisia, hulluja, haudattu Pyhälle kirkkomaalle, vaan heidät haudattiin tällaisille syrjäisille alueille, erilleen kirkkomaasta.

Hullujen kuviteltiin seonneen Saatanan tahdosta, jonka vuoksi heillä ei ollut kuollessaan asiaa kirkkomaalle. Tälle paikalle on saatettu viimeiselle leposijalleen niin kuppaan kuolleet merimiehet, mieleltään sairaat, kuin kehitysvammaisetkin – jotka ennen kuuluivat ”hullujen kategoriaan”.

Hautausmaa sijaitsee vilkkaan tien vieressä, silti melko pimennossa metsän katveessa. Paikalle vie polku, jota kulkiessa saattaa aistia painostavan energian, hieman jopa surullisen. Välillä hieman kuvottaa ajatus, että kuljet samaa polkua, jota pitkin aikanaan hevoskärryt kuljettivat juuttisäkkeihin käärittyjä vainajia, jotka nimettöminä haudattiin tuon pienen metsäaukean alueelle. Vain kourallinen haudoista on merkattu ja harvoissa on muuta tietoa, kuin haudatun nimi.

Alue on kaunis, ehkä hieman puistomainen. Vuonna 2005 alue siivottiin perusteellisesti, jonka jälkeen sitä on hoidettu säännöllisesti. Siivouksen yhteydessä alueelta kerättiin maasta törröttävät luut pois, joita alueella legendojen mukaan oli paljon. Ilkivallattakaan tämä alue ei ole säästynyt; tarinat kertovat, että 90-luvulla siellä järjestettiin paljon saatananpalvontaan liittyviä riittejä. Tiedäpä tuota, miten todellisuusperäisiä nuo ovat, ihmiset kun tuppaavat kaiken ”normeista poikkeavan” liittämään saatanapalvontaan. Niin tai näin, en yhtään ihmettele, vaikka alueella olisikin käyty sairaita veririittejä suorittamassa Vanhan Vihtahousun nimissä; paikka on ollut melko otollinen siihen, jos maastakin on joskus tosiaan törröttänyt luita.

Nykyään hautausmaan porttia koristaa vartiointiliikkeen kyltti, alue on siis vartioitu. Vielä muutama vuosi sitten tuo kyltti ei ollut tuolla, mutta ilmeisesti ilkivalta alueella on jatkunut sen verran, että on täytynyt vartiointiliikkeen apuun turvautua. Muutama vuosi sitten, kun vierailimme tuolla melko useasti, oli ainakin hautuumaan portti usein rikottu. Toivottavasti vartijoiden säännöllinen vierailu alueella auttaisi vähentämään ilkivaltaa ja nuo rauhattomat sielut saisivat olla rauhassa…

Kuten moniin tämän tyylisiin paikkoihin, myös hullujen hautausmaahan liittyy paljon urbaaneja legendoja. Eilen vieraillessamme paikalla, oli siellä kiertelemässä myös kaksi muuta rouvashenkilöä. Toinen heistä kertoi, että kertoman mukaan, kun pysähtyy tietyn haudan kohdalla ja lausuu tietyt sanat, ilmestyy paikalle aave. Rouva ei muistanut mikä hauta se oli ja mitkä sanat piti toistaa, mutta minä selvitin asiaa ja sain selville, mikä hauta on kyseessä. Pidän tämän tiedon nyt kuitenkin itselläni.

Hautakiviä alueella on melko vähän, mutta haluan hieman kertoa yhdestä haudasta alueella. Tässä haudassa lepää alikapteeni. Haudan ympärillä leijuu kuvottava energia. Aina kun menen haudan lähelle, saan päänsäryn, sen verran voimakkaasti tuon haudan alueen ilmapiiri vaikuttaa minuun. Haudan päällä kasvaa komea pihlaja. 

Oksista, jotka riippuvat haudan yllä, on kaikki lehdet kuolleet, jättäen paljaat oksat irvokkaasti suojaamaan tuota alikapteenin hautaa. Ehkä herra alikapteeni oli häijy mies eläessään, koska jälkeensä on jäänyt näin vahva energia, joka epämiellyttävyydellään saa puiden lehdetkin lakastumaan.

Tunnetuin kummitustarina Hullujen Hautausmaasta on varmasti tarina miehestä, joka ilmestyy lyhtyä kantaen hautuumaalla vieraileville. Pimeän aikaan vierailevat ihmiset ovat kertoneet, että heitä on alueella seurannut mies lyhdyn kanssa, joka on hävinnyt vasta, kun he ovat poistuneet. Toiset ovat nähneet hänet heiluttamassa nyrkkiä ja osoittamassa poistumissuuntaa, kun taas toiset eivät ole nähneet häntä ennen kuin aivan heidän vieressään on syttynyt lyhty ja kuulunut hiljainen, mutta käskevä ääni, joka käskee kulkijoita poistumaan paikalta, ja että he eivät kuulu sinne. Vaikka tarinasta on monta eri versiota, on tarinan kulku aina sama. Lyhtyä kantava hahmo ilmestyy ja osoittaa vierailijoille, että he eivät ole tervetulleita. Se, kuka tämä lyhtyä kantava herra on, ei tiedetä. On arveltu, että hän voisi olla Pitkäniemen vanha vahtimestari, joka on jäänyt paikalle vahtimaan, että täällä lepäävät saavat olla rauhassa.

Eräs legenda kertoo sadistisen lääkärin ja hoitajan perverssistä suhteesta, joka lopulta johti hoitajan kuolemaan. Lääkäri hautasi hautuumaalle uhrinsa eräänä kesäyönä ja myöhemmin hänet löydettiin hirtettynä hautausmaan puusta.  Arveltiin, että hautuumaalle haudattujen aaveet olisi kostoksi hirttäneet sadistisen lääkärin, joka oli häirinnyt heidän rauhaansa. Toinen legenda kertoo, että vihaiset potilaat surmasivat lääkrin kostoksi hirttämällä hänet hautuumaan puuhun.

Kolmas tunnettu tarina kertoo kummitelevasta tytöstä, joka vaeltaa hautausmaan alueella ja lähistöllä. Ensimmäisen maailmansodan aikaan alue kuhisi venäläisiä, ja kerrotaan että eräs venäläinen upseeri raiskasi nuoren suomalaisen tytön, joka oli kukittamassa hautausmaan hautoja. Tuon jälkeen tyttöparka hukuttautui läheiseen Vihnusjärveen ja on sen jälkeen kummitellut alueella.

Keskellä hautausmaata kasvaa upea vanha koivu, joka on nähnyt kaiken hautasmaalla tapahtuneet asiat, niin hautaukset kuin mahdolliset saatanalliset riititkin. Kuka tietää mitä salaisuuksia tuo vanha koivu on saanut todistaa...

Rapolan muinaislinna

Edessäni aukeaa jylhä maisema – maisema, jota jo viikinkiajan ihminen tuijotti tältä samalta paikalta. Paikan energia on huikea, sitä saattaa lähes kuulla muinaisen suomalaisen taisteluhuudot. Tältä paikalta rautakauden ihmiset tarkkailivat, onko järvellä lipuva vene vihollisen vai omien. Tälle paikalle he vetäytyivät linnanmuurien suojaan, kun novgorodilaiset ja karjalaiset tekivät ryöstöretkiään Hämeeseen.

Osa muinaislinnan poluista on ollut käytössä jo rautakaudella ja niitä kulkiessa mieleen tulee lukuisia ajatuksia. Ajatuksia ihmisistä, jotka ovat aikanaan kulkeneet näitä samoja polkuja, ihmisistä, joiden elämä oli täysin erilaista kuin meidän – ajatuksia ihmisistä jotka olivat yhtä luonnon kanssa. Tällaiset paikat herättävät valtavaa kunnioitusta ja joka vierailulla paikka tekee suuremman vaikutuksen. Tänään mukanani ollut Aallotar kertoi, että paikka vaikutti häneen niin vahvasti, että iho meni kananlihalle.

Aallotar kuvasi

Näillä muinaisilla poluilla siellä kauan sitten eläneiden ihmisten energia on vahvasti läsnä, he ovat olleet vuosisatoja poissa, mutta yhä heidät voi siellä aistia – lähes kuulla.  Kävellessä eteenpäin minun on monta kertaa pysähdyttävä vain fiilistelemään tuota mahtavaa tunnetta, jonka tuo paikka saa aikaan.

Moderni viikinkinainen - upea Aallotar

Metsällä itsessään on varsin voimaannuttava vaikutus, tällaisella muinaisella paikalla tuo voimaannuttava vaikutus on kolminkertainen. Ajatus kulkee paremmin ja mieleen tulvii asioita, jotka pitäisi kirjoittaa ylös. Ehkä joskus otan kynän ja paperia mukaan, menen istumaan linnavuorelle ja kirjoitan paperille kaiken tuon ajatusvirran, minkä paikka saa päässä virtaamaan.

Tänään oli kolmas kerta, kun vierailin muinaislinnalla. Seurakseni sain upean ihmisen, Aallottaren. Vietimme lähes neljä tuntia kuljeskellen linnavuorella, kalmistolla, kuppikivellä ja harjupolulla käyden läpi mielenkiintoisia keskusteluja. On mahtavaa tutustua ihmiseen, jonka kanssa on uskomattoman paljon yhteistä ja jonka kanssa maailmankatsomus ja mielipiteet asioista osuu yksiin.

Aallotar kuvasi

Kahdella ensimmäisellä vierailukerrallani en löytänyt kuppikiveä, mutta tänään Aallottaren kanssa löysimme sen. Ei sillä, että se olisi ollut vaikea löytää, aiemmin olen ollut vain niin myöhään iltasella liikkeellä, etten arvannut lähteä harhailemaan vieraaseen paikkaan, kun pimeä oli laskeutumassa.

Joka kerta, kun kävelen harjun rinnettä alas kohti Voipaalaa ja parkkipaikkaa, mietin, että millainen olisi nykypäivän ihminen, jos ristiretket eivät olisi koskaan ulottuneet Suomeen?  Jos Suomi olisi yhä pakanallinen maa, jossa kristityt olisivat vähemmistöä…


Tästä lukemaan Aallottaren mietteitä yhteisestä päivästämme Rapolassa.

Kirmukarmu ja Tuhnuvuori

Tämä kirjoitus on alun perin vuonna 2013 julkaistu vanhassa blogissa. Kirmukarmu on kuitenkin niin mielenkiintoinen henkilö ja myytti, että päätin jutun ottaa tähänkin blogiin. Minua ja miestäni kiinnostaa paljon tällaiset mahtavat suomalaiset heimo- ja pakanapäälliköt, vaikkakaan heistä ei paljoa ole kirjoitettua tietoa. (Pahoittelen huonoja kuvia, minulla ei ollut enää alkuperäisiä tallella, joten jouduin ottaa vanhasta blogista nuo)

Vuonna 2013 vierailimme kavereiden kanssa Vesilahdella Tuhnuvuorella, seudulla jossa mahtava pakanapäällikkö Kirmukarmu varhaisella rautakaudella vaikutti. Muistan, miten hienolta tuntui kulkea samoja polkuja vuorella, kun Kirmukarmu aikanaan.

Kirmukarmun uskotaan eläneen 1200-luvun alussa. Jo pienenä Kirmukarmu herätti kyvyillään ihailua muissa. Ankarassa kodissaan hän kasvoi rohkeaksi ja taitavaksi soturiksi – pakanapäälliköksi, joka teki sotaretkiä Venäjälle asti. Onnistuipa hän jäämään siellä jopa vangiksi tovereineen.

Kerrotaan, että hän vainosi ja inhosi Vesilahden ensimmäistä kristinuskon levittäjää, Hunnun Herraa. Kirmukarmun sanotaan kiduttaneen Hunnun Herraa eri tavoin. Hän muun muassa sitoi hänet puuhun, jotta Hunnun Herra nääntyisi nälkään. 

Jotenkin hän selvisi siitä, mutta Kirmukarmu otti hänet pian kiinni ja repi tältä kädet irti. Paikalliset pelastivat Hunnun Herran, sitoivat käden tyngät ja estivät näin häntä vuotamasta kuiviin. Hunnun Herran kerrotaan tämän jälkeen jatkaneen käännytystyötään. Kerrotaan myös, että Kirmukarmun onnistui lopulta tuhota hänet.

Jotkin tarinat kertovat, että Kirmukarmu pettyi jumaliinsa Novgorodin sotaretkillään ja kääntyneen vastahakoisesti kristinuskoon. Hänen kerrotaan myös olleen vaikuttunut Hunnun Herran uhrimielestä, joka edesauttoi hänen kääntymystään kristinuskoon.

” Mikäli tarinat ovat paikkansa pitäviä, niiden yllättävän kauan kestäneen säilymisen voinee ymmärtää kristillisyyttä opettavina ja puolustavina. Kirmukarmun ja hänen ystäviensä sanotaan nimittäin Novgorodin retkillään pettyneen vanhoihin epäjumaliinsa ja kääntyneen vastahakoisesti kristinuskoon.”

Kävimme retkemme päätteeksi katsomassa Kirmukarmun hauta-aluetta, jonka päällä sijaitsee Vesilahden nuorisotalo.

Vastapäätä Tuhnuvuorta, itäpuolella, sijaitsee Hulluvuori. Hunnun Herra haudattiin salaisesti jonnekin Hulluvuoren maastoon, jonka vuoksi paikkaa on joskus myös kutsuttu Hunnun Herran kallioksi.

Itse Tuhnuvuorestakin on paljon tarinoita. On kerrottu, että nykyisten asukkaiden saavuttua Vesilahdelle, entiset asukkaat, jättiläiset, pakenivat Tuhnuvuorelle. Kalastajat ovat kertoneet, että Tuhnuvuoren päällä on nähty päätön mies, joka heilutteli käsiään ja heitteli suuria kiviä järveen.

Kerrotaan myös, että Klaus Kurki hukuttautui ajamalla vankkureillaan Tuhnuvuoren jyrkänteeltä alas surmattuaan vaimonsa, Elinan. Kirsti seurasi perässä. Sanotaan, että aurinkoisella säällä saattaa nähdä Kurjen kiesien kimaltelevan järven pohjasta...

Olemme mieheni kanssa suunnitellut uutta retkeä Vesilahdelle ja Tuhnuvuorelle. Jos yhtään on kiinnostunut tällaisista seuduista, joissa aikanaan on kuljeksinut mahtavia pakanapäälliköitä, suosittelen vierailua Tuhnuvuorelle.

Hämeen Keskiaikafestivaalit

Keskiaika, tuo ah, niin kiehtova ajanjakso ihmisen historiassa. Vaikka jokainen tietää, että keskiaika oli varsin verinen ja surullinenkin ajanjakso, niin jostain syystä tykkäämme romantisoida sen mielissämme kiehtovaksi ja jopa kauniiksi ajanjaksoksi – myös minä teen näin. Mikäs sen oivallisempi paikka päästä nauttimaan keskiajan pukuloistosta ja hengestä, kuin Hämeen Keskiaikafestivaalit!

Tämä oli kolmas kerta, kun vierailimme Hämeen keskiaikamarkkinoilla, muina vuosina olemme päässeet paikalle vain päiväksi. Tänä vuonna olimme kolme päivää ja yövyimme teltassa. Keväällä kiinnitin huomiota Keskiaikamarkkinoiden verkkosivuilla siihen, että tänä vuonna ensimmäistä kertaa paikalla on mahdollista yöpyä modernilla teltalla. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan meidän piti mennä autenttiselle puolelle elävöittijiksi, mutta raskaus kun meni miten meni, en ollut kykeneväinen tekemään mitään ylimääräistä. Teltan ja vaatteiden valmistus siis jäi - päädyimme leiriytymään "muovileiriin".
Meillä oli leirinaapureina ihana porukka, jotka olivat joutuneet autenttisilla teltoilla ikävän sattuman kautta ”muovileiriin”, heiltä saimme paljon hyviä vinkkejä autenttisen teltan valmistukseen sekä muuhun tarpeelliseen, mitä kannattaa huomioida keskiaikaleiriläisenä.

”Muovileiri” sijaitsi linnan takana alueella, johon ei ollut näkyvyyttä markkina-alueelta, joten paikka oli eristyksissä muista leireistä. Jo tämän huonon  sijainnin takia haluamme ensivuonna leiriytyä autenttisella teltalla.

Leirin kehnosta sijainnista huolimatta, oli keskiaikaviikonloppu mahtava kokemus. Leirinaapurit olivat upeita yksilöitä ja heidän kanssaan paransimmekin maailmaa myöhään yöhön asti leirinuotion äärellä molempina iltoina.

Vaikka olimme paikalla koko viikonlopun, niin osa ohjelmanumeroista jäi näkemättä, osittain omasta syystä, paljon huonon sijainnin syystä ja siitä, ettei hokattu hakea ohjelmainfoa. Koska olimme niin syrjässä telttoinemme, olimme ilman ohjelma-aikataulua autuaan tietämättömiä siitä, mitä itse alueella tapahtui. Noh, ensi vuonna olemme taas viisaampia, ja muistamme hakea sen ohjelmainfon. ;) Turisaksen esiintymistä emme missanneet ja täytyypä sanoa, että se edelleen on yksi kovimmista livebändeistä, mitä tiedän.

Mitä omiin ostoksiin tulee, niin ostin variksen jalasta tehdyn korun ja Ukon Vasaran. Himoitsin myös muutamaa luukorua, mutta en raaskinut enempää koruja ostaa – niitä kun niin harvoin voin käyttää. Ostin myös pellavapussukan ja Ronjalle prinsessahatun. Salakirjojen kojulla oli useampi kirja, mitkä minun piti ostaa, mutta UNOHDIN käydä ne ostamassa. Käsittämätöntä, miten sellaisen voi unohtaa.

Markkina-alueella törmäsi mitä upeimpiin ja mielikuvituksellisimpiin asuihin. Kuvattavaa olisi ollut vaikka ja kuinka, jos vain olisi jaksanut muistanut kantaa kameraa koko ajan mukana.

Mitä minun ja mieheni asuihin tulee, niin en ehtinyt/jaksanut/saanut aikaiseksi tehtyä sellaisia asuja, kuin alunperin oli tarkoitus. Miehelleni väsäsin yhdessä illassa nopeasti edes hieman keskiaikaa henkivän tunikan, itselleni valmistin hameen, joka sopi yhteen muutama vuosi sitten koulussa valmistamani korsetin kanssa.

Kaikinpuolin viikonloppu oli hurmahtava (hurjan mahtava)! Täällä on aloitettu tohinalla viikinkiteltan valmistamisen suunnittelu, johon saamme apua isältäni - ompelu tosin jää yksin minun vastuulleni. Siinä sivussa olen jo hieman suunnitellut asujamme ja olenkin ajatellut nyt hetikohta alkaa hamstraamaan materiaaleja. Vuosi menee yllättävän nopeasti, se on todettu monen monta kertaa. Kenties päivittelen tänne, miten telttaprojekti vuoden mittaa etenee.

Lihansyönti ja eettisyys

(Teksti julkaistu alunperin vanhassa blogissa vuonna 2013)

Ostin Arille joululahjaksi Madcook kirjan ja nyt vasta selailin sitä ihan ajatuksella läpi. Etenkin kirjan kappale "Mäsäytyksen etiikka" pisti minut ajattelemaan omia arvojani ja syömistottumuksiani uudelleen.

En ole koskaan ollut kasvissyöjä, vaikkakin vuodenvaihteen jälkeen olen jättänyt punaisen lihan vähemmälle. Olen pitänyt aina lihansyöntiä jollain tavalla itsestäänselvyytenä, enkä ole koskaan sen kummemmin kyseenalaistanut lihan alkuperää.

Mäsäytyksen etiikka -kappaleessa tuli itselleni niin paljon karua faktaa lihantuotannosta, että harkitsen vakavissani jättäväni lihan kokonaan...

Siinä missä ennen ihmiset söivät kotitilallaan luonnonmukaisesti kasvatettua lihaa, tai ainakin tiesivät miltä tilalta liha on peräisin, niin nykymaailmassa ihmisellä harvoin on mitään käryä, mistä tai miten liha heidän lautaselleen päätyy. Mainosten luoma harhakuva onnellisista, laitumella ruohoa syövästä karjasta on kaukana siitä todellisuudesta, mitä lihan tehotuotanto nykypäivänä on. Eläimestä on tullut tuote, jolla ei ole arvoa. Missä vaiheessa on unohdettu, että karjaeläinkin on tunteva olento, joka on kykenevä tuntemaan kipua ja onnea siinä missä lemmikkikoira ja -kissa?

2% suomalaisesta naudanlihasta tulee karjatiloilta, loput 98% on maitoteollisuuden sivutuotteita: lypsylehmien vasikoita, loppuunkuluneita lypsylehmiä ja siitokseen käytettyjä sonneja. Suurin osa suomalaisista navetoista on parsinavettoja, joissa lehmä on suurimman osan vuodesta kahlittuna lyhytparteen, näin ollen ei siis pysty liikkumaan lähes lainkaan.

Vuonna 2006 tuli voimaan asetus lehmien pakollisesta ulospääsystä, joka edellyttää, että nauta pääsee kesällä vähintään 60 päivänä laitumelle. Tästä asetuksesta voidaan kuitenkin luistaa erityisluvalla, ja myös lyhytparteen kahlittua nautaa voidaan pitää ympärivuotisesti sisällä.

Ongelmat tehomaatiloilla ei ole ainoastaan tilojen ahtaus, vaan myös liian pitkälle viety jalostus. 70-luvulla huippulehmä lypsi 4000 litraa vuodessa, nykyään se lypsää 16 000 litraa per vuosi. Keskimäärin lehmä tuottaa 8000 litraa maitoa vuodessa. Samassa ajassa lehmien paino on lisääntynyt noin 100 kiloa, mutta niiden nivelet eivät ole kehittyneet samaan tahtiin kantamaan painavaa kehoa.

Vaikka Suomen karjatilojen olot ovat paljon paremmat kuin esimerkiksi Jenkeissä, niin itse olen vahvasti sitä mieltä, että täälläkin ollaan kovaa vauhtia menossa samaan suuntaan...

Amerikkalaiset karjatilat ovat jättimäisiä, yhdellä tilalla voi olla jopa kymmeniätuhansia lehmiä. Lehmät tehosyötetään 14 kuukaudessa teuraskasvuisiksi. Lehmille syötetään maissia, jotta ne kasvaisivat mahdollisimman nopeasti. Lehmän ruuansulatus on tarkoitettu ruoholle, ei maissille. Jotta lehmä kestäisi tämän vieraan ruokavalion, sille syötetään antibiootteja, jottei se kuolisi ennen kuin on tarpeeksi kookas teuraaksi. Hullun lehmän tautihan puhkesi siitä, kun lehmille syötettiin teurasjätettä. Lehmille, jotka ovat kasvissyöjiä! Yhdysvalloissa on myös laillista pumpata lehmiin kasvuhormoneja...

Sikojen olot Suomessa on paljon huonommat, kuin lehmien. Joka vuosi kotimaassamme teurastetaan yli kaksi miljoonaa sikaa. Tuotanto perustuu tehdasmaiseen tuotantoketjuun, jossa tilat ovat erikoistuneet eri kasvatusvaiheisiin. Emakkosikaloissa tuotetaan porsaita lihasikaloille. Emakoiden tehtävänä on tuottaa mahdollisimman paljon porsaita. Niitä pidetään ahtaissa porsimishäkeissä kovalla betonilattialla. Porsittuaan ne pyritään tiineyttämään mahdollisimman nopeasti, yleensä noin viiden kuukauden välein.

Synnyttyään porsaat kastroidaan ilman kivunlievitystä, kulmahampaat katkaistaan ja korvat lovetaan. Ne porsaat, jotka selviävät hengissä ja ruhjoutumatta stressaantuneen emonsa alta, siirretään kuukauden ikäisinä lihasikalaan. Siellä niitä kasvatetaan betonipohjaisissa, virikkeettömissä karsinoissa, joissa on noin kymmenen sikaa kerrallaan. Satakiloisella sialla on tilaa eläinsuojelulain mukaan 0.65 neliömetriä, joka on vähemmän kuin yksi sanomalehden aukeama!

Karuissa oloissa älykkäät eläimet turhautuvat ja purkavat stressiään aggressiivisesti lajitovereihinsa. Kun eläin lopulta viedään teuraaksi, on se joutunut jo pitkään makaamaan omassa ulosteessaan. Tästä on onnellinen elämä kaukana!

Tähän asti itse olen suosinut "valkoista lihaa", broileria, mutta kirjaa luettuani sitä tajusi, ettei broilerin popsiminen ole sen eettisempää, kuin punaisen lihan syönti. Suomessa kasvatetut linnut ovat alun perin Skotlannista tuotuja hybridejä, jotka ovat jalostettu äärimmäisen nopeakasvuisiksi ja raskasrakenteisiksi.

Tällaisen hybridin elämä alkaa keinotekoisessa hautomossa, josta kuoriutumisen jälkeen yhden päivän ikäiset tiput siirretään jatkokasvattamoon broileritilalle. Linnut kasvatetaan lattialla, 15000- 20000 linnun jättimäisissä halleissa. Näissä halleissa hybriditipu elää koko elämänsä, eli sen 34-38 päivää. Siinä ajassa broileri kasvaa muutaman gramman untuvikosta lähes kahden kilon painoiseksi linnuksi. Luonnossa kanan elinikä on noin kuusi vuotta...

Hybridibroilerit on jalostettu kasvamaan äärimmäisen nopeasti. Lihasmassan lisääntyessä sydän, keuhkot ja jalkojen luut eivät ehdi kehittyä tarpeeksi nopeasti, joten suurin osa näistä linnuista elää koko elämänsä kroonisessa kivussa.

Hallit ovat koko ajan valaistuja, lukuun ottamatta puolesta tunnista viiteen tuntiin, jona aikana linnut "nukkuvat". Jatkuva hallien valaistus takaa sen, että linnut söisivät mahdollisimman paljon ja kasvavat nopeammin. Emoiksi tarkoitettuja lintuja sen sijaan pidetään jatkuvassa nälässä. Jalostuksesta johtuvan loputtoman ruokahalun vuoksi linnut kasvaisivat liian nopeasti ja olisivat liian sairaita tullessaan sukukypsiksi.

Kasvatushalleissa ei käytetä orsia eikä muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen stressiä ja turhautumista.

Juu, tiedän, se on kukko, ei kana tai broileri.

34-38 päivän ikäisinä linnut viedään teuraaksi. Suomessa broileri kasvatetaan ns. kertakäyttömenetelmällä eli kaikki linnut viedään teurastamolle samaan aikaan. Kuljetusten aikana laatikoiden ulkopuolelle jääneet jalat ja siivet hankautuvat monesti irti.

Teurastamolla ruhjoutuneet broilerit ripustetaan roikkumaan jaloistaan teurastuslinjalle, minkä jälkeen se tainnutetaan upottamalla pää veteen, johon on johdettu sähköä tai hiilidioksidia.

Seuraava etappi on verenlasku, jossa kaksi sirkkelinterää leikkaavat linnun kaulavaltimon auki. Joskus, kun lintu nostelee päätään roikkuessaan koukuista, se saattaa väistää tainnutuksen ja verenlaskun. Tällöin seuraava etappi on kuumavesikalttauskone, joka kynii, kuorii ja kiehauttaa linnun elävältä.

Jos ihmiset ottaisivat selvää, miten liha päätyy heidän lautaselleen, he tuskin jaksaisivat nostaa meteliä siitä, että einesruokaan oli naudanlihan sijaan laitettu hevosenlihaa! Kaikin puolin hevosenlihan syöminen on paljon eettisempää, kuin naudan- tai sianlihan syöminen. Hevonen ei Suomessa ole ruokakarjaa, joten teuraaksi päädyttyään se on ehtinyt viettää paljon onnellisemman ja luonnollisemman elämän, kuin esimerkiksi sika.

Seuraavan kerran kun ajattelit kauhistella mahdollista hevosenlihaa ruuassasi tai sitä, miten jossain päin maailmaa otetaan kiinni VAPAINA eläviä kulkukoiria ja tehdään ruuaksi, niin mieti miten se kinkku sinun joulupöytääsi on päätynyt...

***************************************************************************************************************************

Ylläolevasta kirjoituksesta on aika pitkälle tasan neljä vuotta aikaa. Tuohon aikaan olin jonkin aikaa ilman lihaa, mutta palasin sekasyöjäksi, jota olin aina tähän kesään asti. Muutama viikko sitten otin osaa vegaanihaasteeseen. Ystäväni kertoi miten positiivisesti eläinperäisten tuotteiden poisjättäminen on kohentanut hänen omaa oloaan, päätin itsekin kokeilla.
Kuvittelin ruokavalion muutoksen olevan vaikeaa, mutta olen yllättynyt, miten helppoa on ollut. Edes suklaata ei tee mieli, mikä on minulta aika paljon. Vegaanisia ruokaohjeita on internet ja blogimaailma pullollaan ja kauppojen hyllyllä on vegaanisia ruokia nykyään paljon tarjolla. Korvaavan kahvimaidon löytäminen huoletti minua, mutta pian huomasin, että tarjolla olevat vegaaniset vaihtoehdot maistuvat kahveessa paljon paremmalle, kuin lehmänmölö.
Oloni on jo muutaman elämäntapamuutosviikon jälkeen paljon parempi, jaksan koko päivän touhuta, vaikka pienten lasten äitinä en saa nukuttua niin pitkään, kuin haluaisin. Ruuan jälkeen ei ole koskaan raskas ja pöhöttynyt olo, mitä usein oli, kun kitusiin oli mättänyt lihaa.
En lähde mitään moraalisaarnoja jeesustelemaan, jokainen tehköön omat valintansa, kunhan muistaa, että omilla valinnoilla on seurauksia - on itsestä kiinni onko ne seuraukset negatiivisia vai positiivisia.

Suosittelen katsomaan Netflixistä sellaisen dokkarin, kuin What the Health, joka lähestyy vegaaniruokavaliota nimenomaan terveyden kannalta. Lisäksi samojen tekijöiden dokkari Cowspiracy on katsomisen arvoinen, se puolestaan kertoo hieman karjatalouden vaikutuksesta ympäristöön.

Negatiivisuuden vapauttaminen

Joka päivä meidän energiakenttämme täyttyy erilaisten tapahtumien, ihmisten ja jopa omien ajatustemme energioista. Negatiivinen energia blokkaa energian sujuvan virtauksen, joka saattaa aiheuttaa mielialan laskua, aiheuttaa ärsytystä ja alentaa vireyttä. Pitemmän päälle tämä on haitallista kehollemme, joten on tärkeää muistaa pitää myös energiakentistämme huolta, ettei negatiivinen energia pääse vaikuttamaan liiaksi elämäämme. Terveellinen ruokavalio, liikunta, meditaatio ja ajan vietto ulkona luonnon helmassa auttavat tasapainottamaan energioitamme, mutta joskus saatamme tarvita hieman extra-apua.

Tämän puhdistusrituaalin voit suorittaa aina, kun tunnet, että negatiivisyys on liikaa vaikuttanut sinuun. Jos haluat suorittaa pelkistetymmän puhdistusrituaalin, voit siirtyä suoraan kohtiin 2 ja 3.

Rituaalia varten tarvitsen salviasuitsuketta (salviapuntti on kaikkein tehokkain, mutta suitsuketikkukin kelpaa hyvin), joka symboloi Ilmaa, hopeisen tai harmaan kynttilän Tulta symboloimaan, merisuolaa Maata symboloimaan ja vedellä täytetyn maljan, joka symboloi Vettä.

Nosta Kehä ja meditoi muutama minuutti antaen salvian tuoksun levitä tilaan, jossa olet. Jokaisella uloshengityksellä rentoudu hieman lisää. Mitä rentoutuneempi olet, sitä helpommin energiasi virtaavat ja sitä helpompaa on vapautua negatiivisesta energiasta. Kun tunnet olevasi valmis, voit aloittaa.

Ensimmäinen vaihe; elementaalinen puhdistus

Pitele käsiäsi suitsukkeen yläpuolella (tai sulan avulla liehuta suitsukkeen savua itseäsi kohti) ja sano ”Ilmalla puhdistan itseni”. Anna savun kiemurrella sormiesi ympärillä hetken. Tunne kuinka salvian puhdistavat ominaisuudet auttavat energiaasi virtaamaan paremmin.

Kun olet valmis Ilman kanssa, aseta kätesi kynttilän yläpuolelle ja sano: ”Tulella puhdistan itseni”. Visualisoi puhdistavan liekin polttavan pois kaiken sen ikävän energian, joka on haitaksi sinulle.

Kasta sitten kätesi vesimaljaan ja hiero kevyesti käsiäsi ja sano: ”Vedellä puhdistan itseni”. Visualisoi ja tunne Veden puhdistava vaikutus (hox, varaa lähettyville hieman käsipaperia/pieni pyyhe, johon kuivaat kätesi)

Ota sitten merisuolaa käteesi ja hiero sitä kevyesti käsiisi ja sano: ”Maalla puhdistan itseni”.

Istu hetki hiljaisuudessa ja anna elementtien tehdä tehtävänsä.

Toinen vaihe: negatiivisuuden vapauttaminen

Tehokkain keino vapautua negatiivisista energioista ja hengistä, elleivät ne ole poikkeuksellisen voimakkaita, on yksinkertaisesti pyytää niitä poistumaan.

Meditoi ja hiljenny keskittyen itseesi, niin että olet täysin tietoinen kehostasi ja sano: ”Energiat, jotka eivät enää palvele minua, poistukaa nyt. Kiitos läsnäolostanne. Nyt lähetän teidät pois.”

Sano ylläolevat sanat itsevarmasti, lujana, mutta myös rakastaen. Toistele sanoja ja kiinnitä huomiota muutoksiin kehossasi. Kun lausut näitä sanoja, negatiivisuus irrottautuu sinusta kuin käärmeen nahka. Jos olet herkkä, saatat tuntea pientä vetämisen tunnetta tai tuntea itsesi yllättäen paljon kevyemmäksi.

Toistele sanoja niin pitkään kuin on tarvis. Tämä voi olla kuusi kertaa tai kuusikymmentä kertaa – tiedät kyllä itse, milloin olet valmis.

Kolmas vaihe: Auran korjaaminen

Tämä vaihe on todella tärkeä, sillä negatiivisen energian vapauttaminen jättää auraasi ”reikiä”, jotka täytyy korjata ja täyttää valolla. Jos näin ei tehdä, negatiivinen energia pääsee helposti palaamaan ja joudut aloittamaan alusta.

Visualisoi kruunuchakrasi (joka sijaitsee päälaella) avautuvan ja olevan ikään kuin portti sinun energiakehosi ja taivaan välillä. Visualisoi vetäväsi taivasenergiaa, joka täyttää reiät aurassasi valolla. Toistele sanoja: ”Pyydän, että energiakehoni täyttyy puhtaasta, parantavasta valosta”.

Toista joitain kertoja ja kun tunnet olevasi valmis, sulje kruunuchakrasi (jättäen se kuitenkin hieman raolleen!) ja kiitä elementtejä, henkioppaita ja mahdollisesti jumalia, jos kutsuit heitä Kehän nostamisen yhteydessä ja pura Kehä.

Perusteellinen puhdistus on hyvä tehdä silloin tällöin, esimerkiksi täydenkuun aikaan ja/tai sapattien aikaan.

Negatiivisuudesta irti päästäminen

Imbolc ja helmikuu ovat olleet minulle aina eräänlaista uudistumisen aikaa. Kevät saa minussa aikaan uudenlaista energiaa ja herään samaa tahtia ”eloon” luonnon kanssa. Loppuvuoden pimeys on väistynyt lisääntyvän valon tieltä ja on aika tosissaan katsoa kohti tulevaa kevättä ja uuden elämän aikaa. Tammikuussa keskityttiin kodin energioiden puhdistamiselle; helmikuussa on aika puhdistaa itsensä ja miettiä minkä suunnan aikoo ottaa edessä olevalle vuodelle. Itsensä puhdistaminen on tärkeää, sillä negatiivinen energia kehossamme aiheuttaa paljon ikäviä oireita. Negatiivista energiaa aiheuttaa omat ikävät ajatuksesi ja tekosi, mutta myös moni ulkopuolinen ihminen voi vaikuttaa sinuun negatiivisesti – jopa läheisesi. On myös ihmisiä, jotka tiedostamattaan (tai jopa tietoisesti) ovat ns. energiasyöppöjä, jotka pelkällä läsnäolollaan kuluttaa energiaasi. Tehokas itsepuhdistautuminen auttaa suojautumaan myös tällaisilta energiarosvoilta.

Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsin, niin itse olen pyrkinyt eroon negatiivisuudesta, niin ajatuksista kuin ihmisistäkin. Tämä onkin ensimmäinen askel itsensä puhdistamisessa – ja se haastavin. On vaikea luopua negatiivisista ajatuksista, varsinkin jos sinussa on yhtään pessimistin vikaa niin kuin itsessäni. Uskon ja luotan ajatuksieni voimaan: kun kovasti uskon pääseväni eroon negatiivisuudesta, näin myös käy. Hankalinta on karsia negatiivisia ihmisiä ympäriltäsi. 

Nämä voivatkin olla hieman pidempi projekti, kuin itsensä puhdistaminen jonkin rituaalin avulla. Itse olen vasta alussa negatiivisten ajatusten sekä -ihmisten vähentämisessä elämässäni, mutta oloni on jo paljon kevyempi ja energisempi. On toki päiviä, kun en edes yritä estää negatiivisia juttuja ja tästä on yleensä seurauksena ikävä päänsärky ja raskas olo. Kun olet pyrkinyt eroon niistä ja yllättäen päästät negatiiviset asiat valloilleen, niin ne vaikuttavat normaalia vahvemmin. Elä tee siis niin kuin minä ja anna negatiivisuuden voittaa, ei edes hetkellisesti.

Aloitetaan tämä teema kevyellä ja helpolla tavalla lähteä puhdistamaan itseään. Tämän alla olevan puhdistautumisen voi myös yhdistää viime kuussa esittelemääni kodin puhdistukseen. 

MAAGISET TUOKSUHAUDUKKEET

On aika päästää irti menneestä ja valmistaa itsemme uudelle vuodelle ja uudelle elämälle edessämme.

Piristä aistejasi, herättele muistojasi ja kuljettaudu suloisiin tuoksuihin, joita maagiset tuoksuhaudutteet luovat

Mikä tahansa pata/kattila/pannu kelpaa, lisää vain aineksesi sekä

tilkka vettä ja anna kiehua miedolla lämmöllä.

Muista lisätä vettä lisää ajoissa, ennen kuin

pata kiehuu kuivaksi.

Kotisi muuttuu tuoksuvaksi ja tunnet olosi uudistuneeksi näiden haudutemausteiden avulla:

kaneli, maustepippuri, appelsiinin ja sitruunan kuori…

Lisää listattu alempana.

Hengitä tuoksuhaudutteen tuoksuja syvään ja keskity asioihin, joista haluat luopua ja visualisoi asioita, joita haluat saavuttaa. Anna tuoksujen virrata kehosi läpi vieden negatiiviset ajatukset mukanaan -tunne uudistuvasi.

Lempeä tuoksuhaudute tuo uusia unia ja avaa sielusi tulevalle vuodelle ja auttaa sinua olemaan avoin kohdatessasi Uuden Minän.

Ainekset:

(jos mahdollista, käytä tuoreita yrttejä/mausteita)

laakerinlehdet

kuivatun ruusun terälehdet

inkivääri

katajanmarjat

männyn oksa

rosmariini

timjami

sitruunan kuori

appelsiinin kuori

limen kuori

tähtianis

kardemumma

mausteneilikka

kuivattu omena

vaniljatangon siivu

kanelitangot

muskottipähkinä

Tuoksuöljyt: jasmine, veriappelsiini, laventeli, suklaa jne.…

Ohjeet: Laita halutut ainesosat pieneen pataan/kattilaan/pannuun ja aseta levylle miedolle lämmölle ja anna kiehua hiljalleen. Muista, että vesi haihtuu!

Köökkinoidan keittiössä

Keittiö on kodin sydän – niin sanovat monet sisustustaulut. Ennen vanhaan tämä piti kirjaimellisesti paikkansa, sillä tulisija sijaitsi talon keskellä ja sen ääressä valmistettiin ruoka ja se hoiti talon lämmityksen. Varmasti nykyäänkin monessa taloudessa keittiö tosiaan on kodin sydän: siellä perhe kokoontuu syömään, vieraat kestitään, lapset tekevät läksynsä, vanhemmat lukevat lehtensä, perheen äiti maalaa keittiön pöydän ääressä… Meillä näin ei ole. Meidän keittiö on pieni. Ja pienellä tarkoitan todella pientä. Rakastan kotiamme, mutta keittiö oli pitkän aikaa minulle todella vastenmielinen paikka, koska se on todella pieni. Viime aikoina olen keskittynyt mieluummin siihen, että pienuudestaan huolimatta keittiö on toimiva ja siihen, että tässä huoneessa valmistan rakkailleni ruokaa, ruokaa jonka senkin pyrin valmistamaan rakkaudella. Muutama pieni maaginen kosketus, ja keittiö huokuu aivan erilaista energiaa. Keittiömme ei enää aiheuta minussa negatiivisia fiiliksiä, päinvastoin.

Keittiönoituus oli minulle pitkään melko vieras käsite, ei pelkästään keittiön huonon energian vuoksi, vaan myös siksi, etten hirveästi nauttinut ruuan tekemisestä. Jälkimmäiseen ei auttanut muu kuin asenteen- ja ajattelumallin muutos. En enää kokannut, koska oli pakko, vaan kokkasin ja valmistin ruokaa koska saan ja voin. Teen nykyään kaikki keittiöaskareet rakkaudella ja pyrin siirtämään tätä energiaa myös valmistamiini ruokiin ja keittiöön noin yleensä.
 Aloitin tämän vuoden lupaamalla itselleni, että pyrin eroon negatiivisista ajattelumalleista ja jatkuvasta valittamisesta – ja tämä on oikeasti auttanut ja kohentanut ihmeellisesti mielialaa. Lisäksi olen huomannut, että ollessasi aidosti tyytyväinen asioihin etkä jatkuvasti valita turhista asioista, universumi palkitsee sinut.

Keittiönoidan ABC -taulu

Mitä keittiönoituus sitten on käytännössä? Jollekin ehkä tulee mielikuva isoista padoista ja kiehuvista taikaliemistä, joissa kelluu kaikkea aina sammakonreisistä liskonsilmiin. Todellisuudessa keittiönoituus ei ole ihan noin ”erikoista”. Itseasiassa se voi olla yksi yksinkertaisimmista noituuden muodoista. Jos perinteisen noidan suosikkityökalu on athame ja sauva, on keittiönoidan lempiväline soppakauha ja pata. Siinä missä perinteinen noita suorittaa melko monimutkaisiakin riittejä, tekee keittiönoita arjen askareista maagisia kokemuksia, pieniä rituaaleja. En sano, etteikö keittiönoituuskin voi sisältää monimutkaisia riittejä ja rituaaleja, tietenkin se voi. 

Yrttivastaavuuksia

Perinteiset keittiönoidat toimivat yrttien, kivien ja elementtien kanssa, keskittyen kuitenkin eniten kotiin ja ”kodin magiaan”. Keittiönoitaa voisi kutsua myös nimellä kotinoita tai mökkinoita. Henkilön, jolla ei ole hirveästi kokemusta perinteisestä noituudesta, on helppo lähteä tutustumaan noituuteen juurikin keittiönoituuden avulla. Arkeen saa muutamalla simppelillä tavalla mukaan aimo annoksen maagisuutta.
Ensimmäinen askel kohti maagisempaa arkea on ajattelutavan muutos. Jos suurin osa ajatuksista on pessimistisen negatiivisia, on vaikea luoda ympärilleen positiivista energiaa. Ensimmäisenä onkin hyvä tehdä päätös päästää irti omista negatiivisista ajatuksista. Tiedän, aina se ei ole helppoa, eikä edes mahdollista, mutta kunhan muistaa lopettaa TURHASTA valittamisen ja turhan pessimistisyyden, niin sillä pärjää jo pitkälle. Toisena, tee kaikki askareesi rakkaudella. Vaikka siivous tai väsyneenä kokkailu ei ole aina mukavaa, on silti hyvä muistaa miksi näin tehdään – jotta itselläsi ja perheelläsi olisi mukava ympäristö ja herkullista ruokaa lautasella. 

Ruokaa laittaessasi, sekoita aina myötäpäivään ja visualisoi siirtäväsi rakastavaa energiaasi ruokaan sekä ympäristöösi. Haistele tuoksuja ja ennakoi ruokasi makuja, valitse ruoka-ainekset aina tarkkaan ja harkiten ja pyri mahdollisimman vähään hävikkiin. Muista ruokailla aina kiitollisuudessa ja esitä kiitoksesi jumalille. Jos syöt lihaa, esitä kiitoksesi myös eläimelle, josta tuli ruokaasi. Esitä kiitoksesi myös kasviksille. Pidä yrttihyllysi kunnossa ja käytä mahdollisimman paljon tuoreita yrttejä. Aina parempi, jos kasvatat yrttisi itse. Pidä keittiö siistinä! Ajattele keittiösi maagisena työskentelytilanasi, jonka pidät yhtä lailla siistinä kuin minkä tahansa muunkin maagisen työskentelyalueen. Esitä myös muulle perheellesi toive, että keittiö pidetään siistinä. Kun pidät keittiön siistinä ja hyvin organisoituna, on siellä työskentely paljon mukavampaa.
Voit pystyttää keittiöön myös pienen pyhätön. Pyhätön ei tarvitse olla iso. Itselläni on keittiötason nurkassa jumalatarpatsas, suitsuketeline, mortteli sekä pieni taso, jolle jätän mahdolliset uhrit myöhemmin ulosvietäväksi.

Edellä mainitut teot eivät ole suuria, mutta tehokkaita. Eikä tarkoita, että kaikki olisi tehtävä heti. Voit myös lähteä liikkeelle hitaasti ja pikkuhiljaa lisätä arkeesi enemmän ja enemmän maagisia puolia tai voit keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Kyse on kuitenkin enemmän elämänasenteen ja ajattelumallin muutoksesta kuin niinkään minkään fyysisen asian muuttumisesta. Ei muuta kuin mukavia hetkiä arjen magian parissa. Olkoon jokaisen arki täynnä maagisia, rakkaudentäyteisiä hetkiä!

Kodin puhdistaminen

Meillä on kodissa ollut energiat hieman… noh, sekavat siitä lähtien kun muutimme. En ole kertaakaan tehnyt puhdistusta tai minkäänlaista ”kodin siunausta”, vaikka se on ollut to do -listalla muutosta asti. Erityisesti lastenhuoneen energiat ovat levottomat. Siellä olen muutaman kerran joutunut tekemään ”nopean puhdistuksen”, sillä joinain öinä Ronja heräsi yöllä ja huusi hysteerisenä. Muutenhan neiti nukkuu todella hyvin. Hän on aina sen jälkeen nukkunut levollisesti, kun pikainen puhdistus on tehty. Jopa noitaystäväni, joka yöpyi lastenhuoneessa, totesi että siellä on todella levotonta.

Yleensä olen hoitanut kodin puhdistuksen suitsuttamalla, mutta nyt tuumasin, että näiden energioiden tasapainoon saattaminen ja ei toivottujen energioiden karkottaminen vaatii vähän enemmän, joten suunnittelin enemmänkin rituaalinomaisen puhdistuksen, kuin pelkän suitsuttamisen. Toki tulen kodin huoneet vielä salvialla läpikäymään, kun varsinainen puhdistus on tehty.

Kodin puhdistus aloitetaan tietenkin ensin fyysisellä tasolla, ennen kuin siirrytään henkiselle tasolle.

Siivoa kotisi. Mitä perusteellisemman siivouksen suoritat, sen parempi. Jos olet harkinnut joidenkin tavaroiden kierrätykseen/roskiin viemistä, nyt on hyvä hetki tehdä se. Turha ja rikkinäinen roina nurkissa kerää turhanpäiten negatiivista energiaa, puhumattakaan siitä, miten paljon se itseä häiritsee, jos kaapit tursuaa kaikkea turhaa. Meillä on paljon tavaraa, mutta tällä hetkellä ei mitään ”turhaa”. Itse viihdyn kodissa, jossa on tavaraa, liian tyhjä koti ahdistaa minua. Meillä tällä hetkellä ongelmana on se, että tavarat eivät ole oikeilla paikoillaan, vaan pääosin makuuhuoneen lattialla. Oma rituaalini siis alkaa tavaroiden järjestämisellä (sanottakoon, että itselle tämä ei ole yhden pvän homma, vaan aloitan jo viikolla ja saatan loppuun viikonloppuna) ja pyykkäämisellä.

Kun tavarat ovat paikoillaan ja järjestyksessä, on aika tarttua imuriin. Imuroinnin jälkeen on vuorossa lattian pesu ja pölyjen pyyhkiminen. Pesuveteen voit lisätä esimerkiksi sitruunanmehua tai laventeliöljyä, jotka ovat erinomaisia kodin puhdistamiseen negatiivisuudesta. Luututessasi visualisoi kaiken negatiivisen ja ikävän energian poistuvan lian mukana. Tämä on hyvää pohjustusta perusteelliselle henkisen tason puhdistamiselle. 

Kotonasi on varmasti huone, joka on ”kodin sydän”. Se voi olla keittiö, eteinen tai olohuone, jossa vietätte perheen kesken eniten aikaa. Tai ehkä se on lasten huone? Joka tapauksessa, keskity eritoten kodin sydämen siivoamiseen, sillä puhdistus tapahtuu tässä huoneessa. Mikään ei estä sinua tekemästä puhdistusta joka huoneessa, mutta puhdistusrituaalin suorittaminen vain yhdessä huoneessa, kodin sydämessä, toimii myös yhtä hyvin.

Itse rituaaliin tarvitset ruskean ja mustan kynttilän (voit myös käyttää tuikkua tai valkoista kynttilää, mutta kaiverra siihen/niihin suojeleva/karkottava riimu), suitsuketta (esimerkiksi salviaa, siankärsämöä, laventelia), suolaa ja vettä. 

Kun olet valmis henkisen tason puhdistamiseen, keskitä itsesi. Aseta kynttilät huoneen keskelle. Rentoudu. Ajattele ihmisiä ja eläimiä jotka asuvat kanssasi, he tekevät kodista kodin. Tunne lämpö, jonka perheen ajattelu sinussa saa aikaan (jos asut yksin, ajattele tunnetta, jonka sana koti sinussa saa aikaan). Tämän lämmön ja onnen tunteen haluat tuntea kotonasi aina ja haluat myös vieraiden tuntevan sen. Sytytä kynttilä/kynttilät. Sekoita hieman suolaa veteen. Kulje huoneessa myötäpäivään samalla hieman roiskien suolavettä ympärillesi. Lausu:

”Suola ja vesi puhdistaa, negatiivisuuden karkoittaa. Mikään paha ei ole tervetullut, paha ei ole tervetullut”

Sytytä suitsuke ja kulje sen kanssa huoneen ympäri myötäpäivään lausuen:

”Puhdistan kotini kaikesta negatiivisesta luoden tasapainoisen energian. Vain rakkaus ja valo on tervetullut”

Palaa kynttilän/kynttilöiden eteen. Visualisoi huoneen täyttyvän kirkkaasta valosta, joka täyttää koko kodin. Se leviää huoneesta toiseen työntäen kaiken negatiivisen energian pois. Se leviää kodin ulkopuolelle luoden suojan sen ympärille. Tämän suojan läpi ei pääse negatiivinen energia. Lausu:

”Elementit kuulkaa mua, vapauttakaa voimanne

kun tänä maagisena hetkenä kaipaan apuanne.

Vapauttakaa voimanne, kun nyt siunaan ja suojaan kotini.

Ei negatiivisuus saa astua sisään, vain rakkaus on tervetullut,
 ei levottomat henget kuljeksia saa, vain valo on tervetullut,

nyt keskitän voimani ja suojaan kotini!"

Kun lopetat loitsusi, piirrä kehä kynttilän yläpuolelle ja jatka sitä piirtämällä spiraalia. Tämä nostattaa energiaasi. Jatka spiraalin piirtämistä nostaen samalla kättäsi ylemmäs. Kun saavut spiraalin ”loppuun”, nosta kätesi kohti taivasta ja vapauta energiasi ja saata loitsusi loppuun sanomalla:

”Tämä koti on nyt puhdistettu ja siunattu minun tahdostani ja halustani,

Ilman, tulen, veden ja maan kautta, suljen tämän loitsun. Tämä koti on nyt siunattu!”

Voit antaa kynttilän/kynttilöiden ja suitsukkeen palaa loppuun (jos sinulla on iso suitsutuspuntti, kuten minulla, on järkevintä sammuttaa se, puhdistaa ja laittaa säilöön odottamaan uutta käyttöä). Tuntuuko kotisi erilaiselta? Kun seuraavan kerran saat vieraita, kiinnitä huomiota, miten he käyttäytyvät. Tämä puhdistus vaikuttaa jokaiseen kodissasi vierailevaan positiivisella tavalla. Haluan kuulla myös teidän lukijoiden fiiliksiä tästä, jos kokeilette tätä puhdistusmenetelmää. :)

Muutama sananen varjotyöskentelystä

Jotkut teistä on ehkä joskus kuullut puhuttavan varjotyöskentelystä, olen itsekin saattanut ohimennen tämän mainita. Varjotyöskentelyn päämääränä on oppia tuntemaan, tiedostamaan ja hyväksymään oma varjopuolensa. Varjotyöskentelyä voisi kuvata symbolisena kuolemana ja uudelleensyntymänä, ideana se että vanha minämme ”kuolee” jotta voimme saavuttaa laajemman Minuutemme. Minuus on erilaisten puoliemme, tiedostettujen ja tiedostamattomien, kokonaisuus, Ykseys jossa olemme tasapainossa varjomme kanssa.
Mikä tämä varjo sitten on? Monella on itsessään puolia, joista on tietoinen ja joita häpeää (laiskuus, ahneus, ilkeys jne) ja nämäkin voidaan lukea varjopuoleksi, mutta todellinen Varjo on se osa itsestäsi, josta et ole tietoinen tai jonka haluat kieltää. Varjomme sijaitsee alitajunnassa ja on tehtävä paljon työtä tullakseen tietoiseksi tästä puolesta itsessämme - ja vielä hieman lisää työtä, että opimme hyväksymään tämän puolen.

Varjonsa kohtaaminen voi todellisuudessa viedä paljonkin aikaa. Olemme koko elämämme ajan luoneet kerroksia kerroksien päälle, monia eri pelkoja ja demoneita - toiset enemmän, toiset vähemmän. Voi ottaa oman aikansa kuoria kaikki nämä kerrokset pois ja kohdata Varjonsa. Kun lopulta pääset sen ytimeen, kuka ja mikä olet ja alat tutkimaan sitä, voimme todella hyväksyä todellisen Minämme ja saavuttaa tasapainon elämässä.



Monissa wiccan traditioissa toisen asteen vihkimyksen symbolina käytetään kärjellään seisovaa pentagrammia. Tämä käänteinen pentagrammi symboloi itsetutkiskelun aikaa, aikaa jolloin tutkimme ja kyseenalaistamme sielumme ja kohtaamme demonimme ja pelkomme. Tämän ajan initoitavat tutkivat sieluaan ja oppivat mitä heidän on tehtävä, jotta heidän sielunsa voi syntyä uudelleen (kohdata pelot ja demonit, voittaa ne), jonka jälkeen he voivat kääntää pentagramminsa oikein päin - tämä kuvastaa hengen voittoa lihasta.

Philosophy of Wicca -kirja kuvaa varjonsa kohtaamista ”astumisena alamaailmaan" (descending underworld). Jotta alamaailman portit aukeavat meille, on meidän annetta uhrimme, luovuttava jostain, jotta saamme haltuumme lukittuna olevan tiedon. Eri mytologioissa myös jumaluudet luopuvat jostain astuakseen alamaailman porteista. Kristillisessä mytologiassa Jumala uhraa poikansa, Jeesuksen, joka kuolee maailman syntien tähden. Jeesus laskeutuu tuonpuoleiseen, todennäköisesti saavuttaakseen tiedon ihmiskunnan tilasta. Sumerilaisessa mytologiassa Inanna luopuu seitsemästä pyhästä lahjastaan astuakseen alamaailman porteista, niin että saapuessaan perille hän on vain varjo siitä Kuningattaresta, joka hän ennen laskeutumistaan oli. Hänkin teki tämän laskeutumisen saavuttaakseen viisautta. Alamaailman portit pysyvät lukittuna, jos emme ole valmiita antamaan uhriamme ja perehtymään pimeyteen sisällämme.



Onko tällainen varjotyöskentely välttämätöntä? Omasta mielestäni on. Jokaisen tulisi rakastaa itseään sen verran, että aloittaa itsetutkiskelun, kohtaa Varjonsa, oppii todella tuntemaan Itsensä ja vielä tämänkin jälkeen rakastaa itseään - emmehän voi rakastaa toisia ellemme rakasta Itseämme ensin.

Noidan kotona

( Siirretty vanhasta blogista)

Kuvitellaanpa tilanne, että olet saanut kutsun noitaystäväsi kotiin, jossa et ole ennen vieraillut. Mitä odotat hänen kodistaan löytyvän?

Ystäväsi asuu ehkä maaseudulla, vanhan metsän laidalla, päättyvän tien päädyssä. Pihatietä ehkä varjostaa ikivanhat tammet ja koivut? Puutarha on rehevä, luonnontilassa, mutta huoliteltu. Sitä hoitaa joku, joka todella rakastaa kasvejaan. Talo on myös vanha, ehkä hirsistä rakennettu ja punaiseksi maalattu. Ikkunoiden ympärillä on ajan patinoimat koristeluukut sekä muutaman ikkunan alla on yrttikoreja. Talon katolla on piippu, josta tupruttelee hentoisesti savua. Seisot hetken ovella ja mietit, painatko ovikelloa vai käytätkö ovessa olevaa vanhaa rautaista kolkutinta. Aristelet käyttää kolkutinta, joten painat ovikelloa. 

Ystäväsi avaa oven hymyillen ja toivottaa sinut tervetulleeksi. Sisällä on lämmin ja tuoksuu vahvasti suitsukkeelle ja yrteille. Aristelet hieman, eteisen oven päällä olevat hirvensarvet ehkä hieman säikäytti sinut? Hämmästelet tovin myös sarvista roikkuvaa pientä pussukkaa, mutta et arvaa kysyä mikä sen tarkoitus on. Sarvien vieressä on pieni taulu, johon on maalattu riimu sekä sen vieressä on vanhalta näyttävä hevosenkenkä.

Eteinen on maalattu samalla punaisen sävyllä, kuin julkisivu ja seinillä roikkuu lukuisia viherkasveja. Suurin osa ulkovaatteista on kätkettynä vanhan näköiseen massiiviseen vaatekaappiin ja muutama takki roikkuu kaapin veressä olevalla valurautaisella pystynaulakolla. Eteisessä on kaksi pientä ikkunaa, joiden edessä roikkuu lukuisia värikkäitä kristalleja. Ne saavat aikaan kauniita kuvioita kivilattiaan, kun aurinko osuu niihin.

Olohuoneessa sinua vastaan tulee ystäväsi musta kissa, joka tervehdittyään sinua hyppää nojatuoliin avotakan äärelle. Istahdat sohvalle ja katselet ympärillesi. Huoneen yleisilme on tummahkon värikäs, mutta ei silti synkkä. Seinät ovat hirsiset ja huonekalut tummaa puuta. Tekstiilien kuositus tuo sinulle mieleen kauko-idän. Sohva on iso, jota koristaa kauniit tyynyt itämaisine kuoseineen sekä muutama viltti.

Kirjahyllyssä on kirjoja aina yrttitietoudesta astrologiaan, ikivanhoista pölyisen näköisistä kirjoista uututtaan hehkuviin kirjoihin, vino pino erilaisia tarot-kortteja, muutama kristallipallo, sekä riimuja. Seiniä koristaa taulut, joissa on sinulle vieraita symboleja ja kuvioita. Huoneen perällä on pieni pöytä, jossa on eriskummallisia tavaroita; patsaita, kynttilöitä, peuran sarvet, kiviä… Seinällä on myös hylly, jossa on maljoja, tikari, suitsuketelineitä, sulkia, sekä puusauvoja että kivisauvoja, muutama kaunis symbolein koristeltu pikari ja hyllyn alapuolella seinää vasten nojaa erikoisin koskaan näkemäsi luuta.

Katseesi kiertää huoneen toiseen päähän, jossa avotakka sijaitsee. Takan verellä on suurehko valurautainen pata sekä muutama lasipurkki jotain, joiden uskot olevan yrttejä. Ystäväsi musta kissa nukkuu nojatuolilla tyytyväisen näköisenä. Kenties takka on aiemmin ollut päällä ja siitä hohkaa edelleen lämpöä?

Ystäväsi kutsuu sinut teelle keittiöön. Keittiön kaapistot ovat vaaleat ja hieman rustiikkiset ja pöytätasot ovat kiveä. Työtasolla hellan vieressä on pieni vati, jossa on erilaisia kiviä sekä sen vierellä kaunis naista esittävä patsas. Seinällä kaappien alapuolella on teline, jossa roikkuu erilaisia veitsiä. Kiinnität huomiosi erityisesti eriskummalliseen puolikuun malliseen veitseen…

Seinä kaapistojen takana on punatiilinen, kuten myös huoneen ilmettä hallitseva vanha leivinuuni. Leivinuunin reunustalla roikkuu tusinoittain erilaisia yrttinippuja. Leivinuunin vieressä on puuhella, jonka keittotasolla on keraaminen astia, josta tupruttaa miellyttävän tuoksuista savua. Kenties ystäväsi polttaa siinä yrttejä?

Ystäväsi on kattanut makeasti tuoksuvan yrttiteen ja tarjottavat kauniisti esille suurelle puiselle pöydälle, joka sijaitsee keittiön keskellä. Katosta roikkuu muutamia koukkuja, joissa ystäväsi pitää paistinpannujaan, sekä muutama vähän isompi yrttinippu. Vastakkaisella seinällä on iso kaapisto, jonka avohyllyt notkuvat erilaisia patoja, kippoja ja maljoja. Huomiosi kiinnittyy valtavaan kirjaa, jonka sivujen välistä pilkottaa nauruja sekä kasvien varsia. Mietit ehkä itseksesi, että mahtaako tuo olla ystäväsi ”loitsukirja”. Olet utelias ja haluaisit tietää, mitä erikoisuuksia kaapiston suljettujen kaapin ovien taakse kätkeytyy… 

Vilkaiset ystävääsi, joka hymyilee lämpimästi. Jos olitkin hieman hermostunut eriskummallisista esineistä ja vieraista tuoksuista, niin ystäväsi lämmin ja ystävällinen olemus saa sinut rentoutumaan ja tuntemaan itsesi tervetulleeksi hänen kotiinsa. Olosi on kaikin puolin turvallinen ja yllättäen et enää koe epätavallisia esineita millään tavalla normaaleista poikkeaviksi.

Saatoin kuvailla ylläolevaan juttuun juuri oman unelmakotini, kodin jollaista en usko kovin monella noidaksi itsensä tituleeraavalla olevan.  Omassa kodissani olen piilottanut kaikki rituaaliesineistöni pieneen lipastoon, jossa ne säilyvät turvassa lapselta sekä uteliaiden vieraiden kosketuksilta. Ehkä joskus uskallan kauneimmat rituaaliesineeni asettaa näkyville, olettaen tietysti, ettei muut koske niihin. Tällä hetkellä minulla ei kodissamme ole edes pysyvää alttaria tai pyhättöä, koska meidän taapero on melko utelias tyttö. Meille rakennetaan ulkorakennukseen parhaillaan saunaa, jonka yhteydessä on pukuhuone, jonne sisustan itselleni ”oman tilan”. Tilan jossa voin meditoida, harjoittaa noituutta ja muuten vain viettää hetken itsekseni. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille sen, kun se on valmis. Siitä tulee nimittäin HIENO!

Näkyvimmät asiat, jotka paljastavat ”noitapuoleni” on kirjani. Tarkkasilmäisin vieras saattaa hyllyiltä löytää muutaman jumalatarpatsaan, jotka olen itse muovaillut. Minulle ei ole tärkeää, että esillä olisi ”noitamaisia esineitä” tai symboleita, vaikka ne ovatkin kauniita. Minulle on tärkeää, että kodissamme on energiat kohdillaan ja lämmin, turvallinen ilmapiiri, jonka toivon välittyvän myös vieraille. En ole muuttomme jälkeen kertaakaan puhdistanut talomme energioita tai sen kummemmin suojannut sitä negatiivisuudelta (paitsi ajoittain Ronjan huoneen, jos on nukkunut levottomasti). Tämän teemakuukauden myötä sainkin inspiraation tehdä kotiin kunnon puhdistukset ja suojaukset ja pyrin saattamaan ehkä hieman levottomatkin energiat tasapainoon. Täällä vinkkejä siitä, miten koti puhdistetaan ja saadaan aikaan tasapainoinen energia.