Vuosi 2017… Moni on maininnut, että mennyt vuosi on ollut
raskas ja kaikinpuolin kurja. Itselle vuosi ei ollut sen huonompi kuin
muutkaan. Paljon hyvää tapahtui, tärkeimpänä Ukon syntymä. Syksyn tullen tosin
kiinnitin huomion siihen, että olen ollut kuluneena vuonna normaalia enemmän sisäänpäinkääntynyt. Normaalisti vetäydyn itseeni vasta syksyn tullen, mutta kulunut vuosi meni lähes kokonaan niin, etten juuri antanut itsestäni mitään ulospäin.
Pimeä vuodenaika on itselle sellaista aikaa, kun vetäydyn itseeni, enkä juuri anna itsestäni mitään kenellekään. Olenkin tämän ajan käyttänyt itsetutkiskeluun ja miettinyt paljon varjojani ja olen syksyn ja talven aikana oppinut itsestäni paljon. En sano, että olisin varsinaista varjotyöskentelyä tehnyt, vaikka sille todellakin olisi tarvetta. Olen tullut paljon tietoisemmaksi varjoistani ja teenkin nyt työtä sen kanssa, että opin hyväksymään ne. Se, mitä varjoja vielä syvemmällä Itsessäni piilee, en ole vielä tiedostanut.
Pimeä vuodenaika on itselle sellaista aikaa, kun vetäydyn itseeni, enkä juuri anna itsestäni mitään kenellekään. Olenkin tämän ajan käyttänyt itsetutkiskeluun ja miettinyt paljon varjojani ja olen syksyn ja talven aikana oppinut itsestäni paljon. En sano, että olisin varsinaista varjotyöskentelyä tehnyt, vaikka sille todellakin olisi tarvetta. Olen tullut paljon tietoisemmaksi varjoistani ja teenkin nyt työtä sen kanssa, että opin hyväksymään ne. Se, mitä varjoja vielä syvemmällä Itsessäni piilee, en ole vielä tiedostanut.
Olen vuosia koittanut kieltää tämän puolen itsessäni, koittanut
muuttaa itseäni ja kieltää sen tosiasian, etten ole koskaan ollut, enkä tule
koskaan olemaan, ”valoa ja rakkautta” -tyyppi. Päätavoitteeni onkin tälle
vuodelle, että saatan nämä varjoni tasapainoon ”valoni” kanssa, enkä enää
kiellä näitä puolia itsessäni – enkä sen puoleen peittelekään.
Vuosi oli siis itsetutkiskelun kannalta todella onnistunut, sillä tunnen itseni paljon paremmin, kuin vuosi sitten – ja toivottavasti vuoden päästä tunnen vieläkin paremmin.
Vuosi oli siis itsetutkiskelun kannalta todella onnistunut, sillä tunnen itseni paljon paremmin, kuin vuosi sitten – ja toivottavasti vuoden päästä tunnen vieläkin paremmin.
Vuosi 2017 oli senkin puolesta onnistunut, että lopetin
itseni morkkaamisen. Aluksi sain kiinnittää paljonkin huomiota siihen, etten
missään vaiheessa, varsinkaan lasten kuullen, puhu rumasti itsestäni tai
muista, mutta ajan kuluessa tästä tuli itsestäänselvyys; itsestä tai muista ei
puhuta rumasti. En halua, että meidän lapset kasvavat kuvitellen, että on
hyväksyttävää arvostella ja mollata itseään tai muita. Varsin surulliseksi
tekeekin se fakta, että kaikilla vanhemmilla ei ole tuollaista ajattelumallia.
On järkyttvää, että monet vanhemmat haukkuvat muita lasten kuullen! Tai
mollaavat jotain tiettyä ihmisryhmää antaen ymmärtää, että tietynlainen ihminen
on jollain tapaa huonompi kuin toinen. Sillälailla niitä kiusaajia kasvatetaan…
Aion siis tänäkin vuonna edistää kehopositiivisuutta ja olla mollaamatta ketään tai mitään – itseni mukaan lukien.
Aion siis tänäkin vuonna edistää kehopositiivisuutta ja olla mollaamatta ketään tai mitään – itseni mukaan lukien.
Vuosi sitten kirjoitin myös negatiivisuudesta eroon
pääsemisestä ja siitä, että helpointa on pitää etäisyyttä negatiivisiin
ihmisiin. Kyllä, se on helpointa, mutta on hyvä myös muistaa katsoa peiliin;
itse nimittäin olen tiedostanut, että suurin osa negatiivisuudesta elämässäni
on minusta itsestä lähtöisin. Minusta ja minun käytöksestä. Tänä vuonna aionkin
kiinnittää huomiota enemmän omiin asenteisiini, enkä syyttää muita
negatiivisuudesta. Itselleni myönnän oman negatiivisuuteni, mutta pitää vielä
työstää sitä, että uskallan ja pystyn selittää ihmisille, joihin en kuluneena
vuonna pitänyt yhteyttä, mistä syystä näin toimin. Vaikka teinkin paljon
päätöksiä raskaushormoneissa, ei se ole silti syy käyttäytyä muita kohtaan
huonosti.
Tutustuin viime vuonna myös ihmiseen, jonka kanssa pääsi heti samalle taajuudelle ja vaikka emme olekaan tunteneet kauaa, uskallan kutsua häntä ystäväkseni. Minulla on muutama ystävä, joiden kanssa päivittäin pidetään yhteyttä sosiaalisen median kautta ja tänä vuonna otankin tavoitteeksi tavata heidät kaikki kasvotusten useammin kuin kerran ja samalla opetella pitämään paremmin yhteyttä myös vanhoihin ystäviin.
Tulevana vuonna on tiedossa paljon asioita, joita odottaa. Ukko täyttää kohta vuoden, Ronja kolme, kesälle on suunniteltu paljon
kivoja pieniä juttuja perheen kesken, olen suunnitellut paljon mielenkiintoisia kuvausteemoja ja päässäni pyörii myös muutama kirjoitusidea, josta ehkä joskus kehkeytyy novelli tai pari... Keväällä aloitamme kivan projektin, kun
valmistamme autenttisen viikinkiteltan ja pääsemme yöpymään siellä useamman yön elokuussa
Keskiaikafestivaaleilla. Tulkoon siis vuodesta 2018 vähintään yhtä hyvä, kun viime vuodesta.
Hyvää vuotta 2018 kaikille!
Niin tunnelmallinen postaus. Pidän uudesta nimestä. Se ei oo yksiselitteinen vaan laittaa miettimään ;)
VastaaPoistaKiitos. 🖤 Se oli vähän tarkoituskin, ettei nimi olis niin yksiselitteinen. :)
PoistaHmm..
VastaaPoista???
VastaaPoista???
Poista