Tämä kirjoitus on alun perin vuonna 2013 julkaistu vanhassa
blogissa. Kirmukarmu on kuitenkin niin mielenkiintoinen henkilö ja myytti, että
päätin jutun ottaa tähänkin blogiin. Minua ja miestäni kiinnostaa paljon
tällaiset mahtavat suomalaiset heimo- ja pakanapäälliköt, vaikkakaan heistä ei paljoa ole kirjoitettua tietoa. (Pahoittelen
huonoja kuvia, minulla ei ollut enää alkuperäisiä tallella, joten jouduin ottaa
vanhasta blogista nuo)
Vuonna 2013 vierailimme kavereiden kanssa Vesilahdella Tuhnuvuorella,
seudulla jossa mahtava pakanapäällikkö Kirmukarmu varhaisella rautakaudella
vaikutti. Muistan, miten hienolta tuntui kulkea samoja polkuja vuorella, kun
Kirmukarmu aikanaan.
Kirmukarmun uskotaan eläneen 1200-luvun alussa. Jo pienenä
Kirmukarmu herätti kyvyillään ihailua muissa. Ankarassa kodissaan hän kasvoi
rohkeaksi ja taitavaksi soturiksi – pakanapäälliköksi, joka teki sotaretkiä
Venäjälle asti. Onnistuipa hän jäämään siellä jopa vangiksi tovereineen.
Kerrotaan, että hän vainosi ja inhosi Vesilahden ensimmäistä
kristinuskon levittäjää, Hunnun Herraa. Kirmukarmun sanotaan kiduttaneen Hunnun
Herraa eri tavoin. Hän muun muassa sitoi hänet puuhun, jotta Hunnun Herra
nääntyisi nälkään.
Jotenkin hän selvisi siitä, mutta Kirmukarmu otti hänet pian
kiinni ja repi tältä kädet irti. Paikalliset pelastivat Hunnun Herran, sitoivat
käden tyngät ja estivät näin häntä vuotamasta kuiviin. Hunnun Herran kerrotaan
tämän jälkeen jatkaneen käännytystyötään. Kerrotaan myös, että Kirmukarmun
onnistui lopulta tuhota hänet.
Jotkin tarinat kertovat, että Kirmukarmu pettyi jumaliinsa
Novgorodin sotaretkillään ja kääntyneen vastahakoisesti kristinuskoon. Hänen
kerrotaan myös olleen vaikuttunut Hunnun Herran uhrimielestä, joka edesauttoi
hänen kääntymystään kristinuskoon.
” Mikäli tarinat ovat paikkansa pitäviä, niiden yllättävän kauan kestäneen säilymisen voinee ymmärtää kristillisyyttä opettavina ja puolustavina. Kirmukarmun ja hänen ystäviensä sanotaan nimittäin Novgorodin retkillään pettyneen vanhoihin epäjumaliinsa ja kääntyneen vastahakoisesti kristinuskoon.”
” Mikäli tarinat ovat paikkansa pitäviä, niiden yllättävän kauan kestäneen säilymisen voinee ymmärtää kristillisyyttä opettavina ja puolustavina. Kirmukarmun ja hänen ystäviensä sanotaan nimittäin Novgorodin retkillään pettyneen vanhoihin epäjumaliinsa ja kääntyneen vastahakoisesti kristinuskoon.”
Kävimme retkemme päätteeksi katsomassa Kirmukarmun
hauta-aluetta, jonka päällä sijaitsee Vesilahden nuorisotalo.
Vastapäätä Tuhnuvuorta, itäpuolella, sijaitsee Hulluvuori.
Hunnun Herra haudattiin salaisesti jonnekin Hulluvuoren maastoon, jonka vuoksi
paikkaa on joskus myös kutsuttu Hunnun Herran kallioksi.
Itse Tuhnuvuorestakin on paljon tarinoita. On kerrottu, että
nykyisten asukkaiden saavuttua Vesilahdelle, entiset asukkaat, jättiläiset,
pakenivat Tuhnuvuorelle. Kalastajat ovat kertoneet, että Tuhnuvuoren päällä on
nähty päätön mies, joka heilutteli käsiään ja heitteli suuria kiviä järveen.
Kerrotaan myös, että Klaus Kurki hukuttautui ajamalla
vankkureillaan Tuhnuvuoren jyrkänteeltä alas surmattuaan vaimonsa, Elinan.
Kirsti seurasi perässä. Sanotaan, että aurinkoisella säällä saattaa nähdä
Kurjen kiesien kimaltelevan järven pohjasta...
Olemme mieheni kanssa suunnitellut uutta retkeä Vesilahdelle ja Tuhnuvuorelle. Jos yhtään on kiinnostunut tällaisista seuduista, joissa aikanaan on kuljeksinut mahtavia pakanapäälliköitä, suosittelen vierailua Tuhnuvuorelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti