Kirmukarmu ja Tuhnuvuori

Tämä kirjoitus on alun perin vuonna 2013 julkaistu vanhassa blogissa. Kirmukarmu on kuitenkin niin mielenkiintoinen henkilö ja myytti, että päätin jutun ottaa tähänkin blogiin. Minua ja miestäni kiinnostaa paljon tällaiset mahtavat suomalaiset heimo- ja pakanapäälliköt, vaikkakaan heistä ei paljoa ole kirjoitettua tietoa. (Pahoittelen huonoja kuvia, minulla ei ollut enää alkuperäisiä tallella, joten jouduin ottaa vanhasta blogista nuo)

Vuonna 2013 vierailimme kavereiden kanssa Vesilahdella Tuhnuvuorella, seudulla jossa mahtava pakanapäällikkö Kirmukarmu varhaisella rautakaudella vaikutti. Muistan, miten hienolta tuntui kulkea samoja polkuja vuorella, kun Kirmukarmu aikanaan.

Kirmukarmun uskotaan eläneen 1200-luvun alussa. Jo pienenä Kirmukarmu herätti kyvyillään ihailua muissa. Ankarassa kodissaan hän kasvoi rohkeaksi ja taitavaksi soturiksi – pakanapäälliköksi, joka teki sotaretkiä Venäjälle asti. Onnistuipa hän jäämään siellä jopa vangiksi tovereineen.

Kerrotaan, että hän vainosi ja inhosi Vesilahden ensimmäistä kristinuskon levittäjää, Hunnun Herraa. Kirmukarmun sanotaan kiduttaneen Hunnun Herraa eri tavoin. Hän muun muassa sitoi hänet puuhun, jotta Hunnun Herra nääntyisi nälkään. 

Jotenkin hän selvisi siitä, mutta Kirmukarmu otti hänet pian kiinni ja repi tältä kädet irti. Paikalliset pelastivat Hunnun Herran, sitoivat käden tyngät ja estivät näin häntä vuotamasta kuiviin. Hunnun Herran kerrotaan tämän jälkeen jatkaneen käännytystyötään. Kerrotaan myös, että Kirmukarmun onnistui lopulta tuhota hänet.

Jotkin tarinat kertovat, että Kirmukarmu pettyi jumaliinsa Novgorodin sotaretkillään ja kääntyneen vastahakoisesti kristinuskoon. Hänen kerrotaan myös olleen vaikuttunut Hunnun Herran uhrimielestä, joka edesauttoi hänen kääntymystään kristinuskoon.

” Mikäli tarinat ovat paikkansa pitäviä, niiden yllättävän kauan kestäneen säilymisen voinee ymmärtää kristillisyyttä opettavina ja puolustavina. Kirmukarmun ja hänen ystäviensä sanotaan nimittäin Novgorodin retkillään pettyneen vanhoihin epäjumaliinsa ja kääntyneen vastahakoisesti kristinuskoon.”

Kävimme retkemme päätteeksi katsomassa Kirmukarmun hauta-aluetta, jonka päällä sijaitsee Vesilahden nuorisotalo.

Vastapäätä Tuhnuvuorta, itäpuolella, sijaitsee Hulluvuori. Hunnun Herra haudattiin salaisesti jonnekin Hulluvuoren maastoon, jonka vuoksi paikkaa on joskus myös kutsuttu Hunnun Herran kallioksi.

Itse Tuhnuvuorestakin on paljon tarinoita. On kerrottu, että nykyisten asukkaiden saavuttua Vesilahdelle, entiset asukkaat, jättiläiset, pakenivat Tuhnuvuorelle. Kalastajat ovat kertoneet, että Tuhnuvuoren päällä on nähty päätön mies, joka heilutteli käsiään ja heitteli suuria kiviä järveen.

Kerrotaan myös, että Klaus Kurki hukuttautui ajamalla vankkureillaan Tuhnuvuoren jyrkänteeltä alas surmattuaan vaimonsa, Elinan. Kirsti seurasi perässä. Sanotaan, että aurinkoisella säällä saattaa nähdä Kurjen kiesien kimaltelevan järven pohjasta...

Olemme mieheni kanssa suunnitellut uutta retkeä Vesilahdelle ja Tuhnuvuorelle. Jos yhtään on kiinnostunut tällaisista seuduista, joissa aikanaan on kuljeksinut mahtavia pakanapäälliköitä, suosittelen vierailua Tuhnuvuorelle.