Ennelinnut

(Siirretty vanhasta blogista. Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2012)

Kuten aikaisemmassa jutussa jo kerroin, lintujen erikoisessa käyttäytymisessa on ollut ennen vanhaan omat uskomuksensa. Listaan tähän yleisimmät ennelinnut ja niihin liittyvät enteen:

HARAKKA: Harakan uskottiin ennustavan kaikkea pahaa ja sen uskottiin olevan pahan liittolainen. Harakka toi viestiä huonosta sadosta, tulevista riidoista, hankaluuksista ja kuolemasta
KÄPYTIKKA: Käpytikkaa kutsutaan myös kuolemantikaksi, sillä jos käpytikka naputtaa kodin seinää tai ikkunaa, sen uskottiin tietävän kuolemaa lähipiirissä. Tämän negatiivisen ja pelottavankin maineensa vastapainona käpytikkaa on myös kutsuttu pouantikaksi ja pyrytikaksi; sateisena päivänä käpytikan näkeminen tiesi poutaa ja poutasena päivänä pyryä.
KÄKI: Käkeen on liitetty ehkä eniten enneuskomuksia, kuin muihin lintuihin. Käen kukkumisesta on ennustettu niin kesän kuin talven tuloa, vanhan tai sairaan ihmisen jäljellä olevia elinvuosia, nuoren ihmisen vuosia naimisiinpääsyyn jne. Uskottiin myös, että jos sairas ihminen kuuli käen kukkuvan keväällä, hän ei tulisi kuolemaan kuluvan vuoden aikana.
METSO: Jos metso saapui pihapiiriin (jota se ei normaalisti tee, vaan välttelee ihmistä), uskottiin sen tuovan kuolemaa.
KORPPI: Korpilla on vielä "huonompi" maine kuin harakalla, vaikka molempien lintujen uskottiin olevan pahan liittolainen. Myös korppi toimii kuoleman sanansaattajan ja on yleisesti liitetty kaikkeen pahaan ja synkkään. Korpilla oli ennen niin huono maina, että uskottiin jo pelkän korpin paikalle ilmaantumisen tietävän jonkun kuolemaa. Korppia jopa vainottiin muinoin, sillä ihmiset halusivat hävittää maan päältä tämän turman tuojan. Korppi on oma onnenlintuni ja itse uskon, että korpin näkeminen tietää onnea. Korpin täysimusta väritys tekee linnusta mystisen ja ehkä hieman vaarallisenkin näköisen, joten en lainkaan ihmettele että ihmiset kammoksuivat tätä majesteetillista lintua aikoinaan.
VARIS: Varisten parveilun uskottiin ennustavan sadetta, tammikuussa aamuraakunta tiesi loskaa ja sohjoa, iltaraakunta taasen pakkasta. Seuraavan aamun tuulensuunnan saattoi ennustaa varsiten iltalennosta. Variksen ampumisen uskottiin pilaavan metsästysonnen.
PÄÄSKYNEN: Jos keväällä ensi kerran pääskysiä nähdessään pesi kasvonsa, pysyivät silmät terveinä koko vuoden ja jos heittäytyi selälleen, pysyi selkä terveenä. Pääskynen toi mukanaan kesän (...pääskysestä ei päivääkään)
TERVEPÄÄSKY, KAAKKURI, KUUKKELI: Pahaa ja epäonnea
PALOKÄRKI: Kuolemaa, epäonnea sekä sadetta
HUUHKAJA, PÖLLÖ: Pöllöt liikkuvat yleensä vain öisin ja niiden näkemistä päiväsaikaan pidettiin huonona enteenä. Varsinkin huuhkajan näkeminen päivällä tai sen huhuilu valoisaan aikaan ennakoi pahimmillaan laajoja onnettomuuksia, jopa sotia ja nälänhätää.
TEERI: Jos teeri lensi katolle, sen uskottiin tuovan mukanaan kuolemaa. Pulputuksesta kymmenen viikkoa kauran kylvöön.
NAAKKA: Naakka tiesi kuolemaa, sairautta ja vastoinkäymisiä
LEPPÄLINTU: Tunnettiin myös kuolemanlintuna ja kalmanlintuna, toi mukanaan kuolemaa. Leppälintu ennusti myös karjan sairastumista punatautiin ja tulipaloa.
RUISRÄÄKKÄ, KELTASIRKKU: Nämä linnut tiesivät sato-onnea
KIURU: Kiuru tiesi hyvää keliä ja sitä pidettiin kevään ja kasvukauden tuojana (Kuu kiurusta kesään)
TIAISET: Tiaiset tiesivät hyvä enteitä mutta myös pieniä epäonnia. Tiaiset myös tiesivät pyryä.
On monia lintu, jotka ennustivat säätä, erilaisia luonnonilmiöitä ja vuodenaikojen vaihtumisia. Etenkin nämä sääuskomukset saattoivat vaihdella paikkakunnittain. Muita "säälintuja" on muunmuassa joutsen, peippo, västäräkki, kuovi, kurki, varpunen, punatulkku, lokit jne.
Yllättävän montaa lintulajia pidettiin kuoleman sanansaattajana, harva lintu tiesi mitään hyvää. Liekö tähän syynä entisaikojen suuremmat kuolleisuudet, joihin haettiin selitystä...

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa manitsin, ennelinnut toimivat sanansaattajana käyttäytyessään epänormaalilla tavalla. Jos käpytikka nakuttaa puunrunkoa, se tuskin kertoo mitään. Mutta esimerkiksi ikkunalaudalle lennähtäessään ja ikkunaa naputellessaan se ehkä toimiikin sanansaattajana... Olisi kiva tietää, onko teille koskaan käynyt niin, että jokin lintu olisi tuonut viestiä tulevasta?

Google kuvahaku

Ajattelin tähän loppuun vielä lisätä listan siitä, miten lintuja käytettiin ennen muinoin kansanparannuksesta. Lista on suoraan otettu Martti Hakon Kansanomainen lääkintätietous -teoksesta. Itse ainakin hieman naurahdin listaa lukiessani.

Parannusloitsuissa peloteltiin sairauden aiheuttajaa kotkan ja haukan kynsillä, pyydettiin korppia viemaan vaivat pois
Linturohtoja kansanlääkinnässä:
- keltatautiin syötiin keltasirkun lihaa
- rokahtumaan keitettä, jossa valkean linnun höyheniä ja variksen muna
- märkivä tulehdus sormessa: maidossa keitetty pääskysenpesä
- ruusu-ihotulehdus: kukon- tai kananpaskakääre
- palanutta ihoa hoidettiin kananrasvalla
- silmäpasko eli trakooma: silmien painelu kananmunan valkuaisella
- näärännäpyt: silmien sively joutsenen pyrstösulalla
- sokeus: silmien sively palokärjen munalla
- korvasärky: korvaan lämmintä kukon- tai kananpaskaa
- lapsen sampaiden hoitoon kukon tai kanan verta
- hammaspakotus: tikan tai palokärjen kuivatusta kielestä tehty tikku
- hammas- ja päänsärky: voiteeksi viinaa, jossa liotettu korpin pää
- kipeää hammasta kaiveltiin tikulla, kolme lihanpalaa siveltiin ikenistä vuotaneella verellä ja viskattiin linnuille. Se lintu joka lihat nielaisi, sai kivut itseensä
- eläintaudeista vakavin ampumatauti, jossa eläin menee huonoon kuntoon, kaatui maahan ja menehtyi: syötettiin pääskysenpesää tai pilaantunutta kananmunaa tai kuivattua palokärkeä viinan seassa
- eläinten punatauti: raakaa kananmunaa, tervaa
- hevosen kapiin kukon tai kanan sontaa
- haukan naulaus tallin oven yläpuolelle toi terveyttä eläimille

Linnut sairauksien aiheuttajina:
- kulkutautien levittäjä
- kukko (erityisesti punainen) suojasi rutolta
- pääskysen pesän rikkominen: tekijä sokeutui tai sai pilkkuja kasvoihinsa
- korppi toi riisistautia
- varis aiheutti "variksen saappaat" eli jalkojen rohtumista lapsilla
- linnut saattoivat pilata eli paskoa ihmisen (paskomisella ei tarkoteta päälle paskomista vaan sitä että lintu läsnäolollaan sairastutti ihmisen)

Jos jotakuta kiinostaa tuo kansanlääkintä enemmänkin, niin eläkkeellä oleva lääkäri, Arno Forsius, kirjoittelee aiheesta. TÄÄLLÄ hänen kirjoituksiaan linnuista ja kansanlääkinnästä. TÄSTÄ hänen kotisivuilleen.

Lintu-uskomuksia

(Siirretty vanhasta blogista. Alkuperäinen julkaisuvuosi 2012)

Aloitin tiistaina Suomen Muinaisusko -kurssin ja ensimmäisen luennon aiheena oli lintu-uskomukset. Puolitoistatuntia hurahti kuin siivillä ja ahmin luennoitsijan jokaisen sanan tarkkaan, ettei mitään vaan menisi ohi. En ole koskaan aiemmin perehtynyt lintu-uskomuksiin ja oli aika hauska huomata, että vanhoista uskomuksista moni on säilynyt tähänkin päivään.
Kiinostavimmat lintu-uskomukset olivat uskomukset sielulinnuista ja emuuista.

Uskomukset sielulinnuista on ikivanha ja laajalle levinnyt, suosituin ollut itämerensuomalaisten keskuudessa.
Sielulinnun uskottiin olleen ihmisen sielun koti, joka toi sielun lapselle tämän syntyessä ja vei sen pois kuoleman hetkellä. Jotkut jopa pitivät puusta veistettyä sielulintua lähellään nukkuessaan, jonka uskottiin pitävän huolta ettei sielu karkaisi nukkuessa.
Vielä 1700-luvulla hautaristien päälle asetettiin sielulinnun patsas. Nykyäänkin linnun kuva hautakivessä on yleinen, eikä sen merkitys paljoa eroa sielulintu-uskomuksesta. (Lintu puolestaan symboloi sielua, ihmisen henkeä, joka on vapautunut ruumista. Lentäminen kuvaa ihmiselle suotua mahdollisuutta liikkua tästä maailmasta tuonpuoleiseen, maallisesta elämästä taivaalliseen. Samaan aikaan lintu on jumaluuden symboli. Teksti lainattu Valusampon sivuilta) Myös kuolinilmoituksissa on usein linnun kuva.
Hautausmaille asetettiin aikanaan lintulautoja sielulinnuille ja monet uskovat, että rautakautisten kalmistojen kuppikivet olivat sielulintujen ruokintapaikkoja.
Sielulintujen uskottiin asuvan Maailmanpuussa, joka on valtava "pylväs", puu, joka kannattelee taivaankantta. Yleisimpiä sielulintuja on kyyhkynen, joutsen, koppelo, kehrääjä, korppi, kuukkeli ja riekko.

Kuppikivi. (Googlen kuvahaku)

Emuut (emuu = emo) ovat jonkin kasvi- tai eläinlajin vanhimpia, kantaäitejä, lajinsa ensimmäisiä edustajia. Emuun uskottiin luoneen jonkin kasvi- tai eläinlajin ja täten kantavan vastuun tästä lajista. Metsästäjien tuli erilaisin uhrilahjoin, rituaalein ja loitsuin pyytää emuulta lupa metsästää, sillä kantaäiti päätti, kenelle suo lapsiaan saaliiksi.

Lintu-uskomuksiin kuuluu myös vahvasti ennelinnut. Moni on varmasti kuullut esimerkiksi isovanhempiensa kertoneen jos käpytikka naputtaa talon seinää, tulee joku kuolemaan. Samoin metson saapuminen pihapiiriin tiesi kuolemaa. Ja kukapa ei olisi ikinä kuullut, että korppi on "kuoleman lintu" ja että korpin näkeminen tietää onnettomuutta? Samoin varista pidetään kuoleman sanansaattajana.
Jos satut näkemään korpin, variksen tai jonkin muun linnun, jonka uskotaan tietävän kuolemaa, ei kannata pelästyä. Pelkkä linnun näkeminen ei tiedä kuolemaa. Jos lintu käyttäytyy epätavallisesti, sen uskotaan tomivan sanansaattajana. Itselläni on tästä esimerkki:
Noin kuukausi sitten ollessani Remua pissattamassa aikaisin aamulla, kiinnitin huomioni variksiin, jotka nokkivat roskapusseja roskakatoksessa. Yksi varis erityisesti kiinnitti huomioni, sillä se tuntui tuijottavan meitä ja seuraavan meidän toimiamme. Eipä mennyt minuttiakaan, kun tämä samainen varsi lennähti luoksemme ja seurasi meitä. Se seurasi meitä sen koko ajan kun pyörimme ulkona. Testiksi vaihdoin suuntaa moneen kertaan, menin tien toiselle puolelle koiran kanssa, kävelin ympyrää jne ja aina tämä varis vaan seurasi jälkiämme muutaman metrin päässä. Pidin tuota toimintaa hieman outona, mutta vasta tiistaina tajusin variksen tuoneen viestiä tulevasta kuolemasta lähipiirissäni - muutama viikko tämän jälkeen rakas pappani nukkui pois...

Usein lintujen outo käytös tiesi jotain negatiivista, useimmiten kuolemaa, mutta joidenkin lintujen käytöksestä ennustettiin myös säätä. Esimerkiksi varisparvet tiesivät sadetta ja käen kukkumisesta ennustettiin kesän sekä talven tuloa.
Moni varmasti tietää tämän runon: Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
 Tälläisiä uskomuksia on lukuisia ja ne vaihtelevat paikkakunnittain. Millaisia lintuenteitä ja -uskomuksia Te olette kuulleet?

(Google kuvahaku)

Jos jotain kiinostaa, voin kirjoittaa listan ennelinnuista ja mitä kukin lintu "ennustaa".

Blogini on saanut jo 40 lukijaa, mikä oli itselleni varsin iloinen yllätys. Puolisen vuotta sitten kun aloitin blogin kirjoittamisen, en kuvitellut saavani ensimmäistäkään lukijaa. Olen iloinen, että kirjoitukseni kiinostavat jotakuta. :)

Perinteisiä loitsuja nykyajan ihmisille

(Siirretty vanhasta blogista, alkuperäinen julkaisuvuosi kirjotukselle: 2012)

Selailin tuossa tänään kirjahyllyni sisältöä ja kätösiini osui ihana pieni kirjanen, jossa on vanhoja suomalaisia loitsuja. Ennenmuinoin tuntui olevan oma pieni loitsunsa lähestulkoon joka asialle ja tähän pieneen kirjaan oli kirjoitettua näistä muutama. Kirjassa on niin lemmenloitsuja, kodin loitsuja kuin parannusloitsujakin. Suurin osa loitsusta on mielestäni kuin kauniita pieniä runoja ja olenkin useasti ajatellut että voisin joitain niistä kirjoittaa esimerkiksi syntymäpäiväkortteihin.
Ajattelin kirjoittaa tähän muutaman loitsurunon kirjasta.

Kirjassa ihan ensimmäisenä on Loitsu Vastasyntyneelle joka kuuluu näin:

Ylös kohti taivaankantta

tavoittele, kurkottele.

Tähtiin taivahan tavoita,

mullan mahteja hamua.

Väille elämään astu,

taivaan alle, mullan päälle,

nurmelle nimettömälle,

tielle tuntemattomalle.

Siitä käy elämän taival.

Vastasyntyneelle on aina tehty taikoja, riittejä ja rituaaleja. Pahoilta voimilta halutaan suojella silloinkin, kun lapsi kastetaan.

Kiinnostaako vaihtoehto kastejuhlalle? Järjestä vauvalle nimenantojuhla entisaikojen malliin! Vie koko juhlaväki ihailemaan tähtitaivasta ja painakaan yhdessä kämmenenne maahan, kun lapsen nimi julkistetaan. Ken tietää, mitä jää vastasyntyneenkin mieleen, kun hän ensi kerran koskettaa maata ja näkee tähdet...

Kodin Suojaloitsu

Ristin piirrän, kaiverruksen,

kiemuraisen, viisikannan

uksen päälle, harjan alle,

kattoon korkean kamanan.

Siitä alkaa auvoisempi

olotila onnellinen

tueksi tupa-asujain,

voimaksi vähäväkisten.

Hyvä saapuu terveydeksi,

kiitos kaikuu kaikkialle

kuun lomaan ja kuun tasalle,

tähtein tuikkeen tantereille,

Otavaisen olkapäille.

Suojaloitsuksi piirrä pirtin kamanaan yhtenäisellä viivalla viisikanta, jonka kaksi sakaraa osoittavat alaspäin, yksi suoraan Otavaa kohti. Myös ristin merkki suojaa pirttiä ja sukukuntaa. Onnen pitää talossa myös ylössuin oven ylle naulattu hevosenkenkä. Tupaa voi suojata jo silloin, kun sitä pystytetaan. Hankaa tuolloin lattialautojen alle ja hirsien väliin noella hannunvaakunoita.

Paha tuntui vaanivan entisaikoina kaikkialla ja siksi tarvittiin paljon nopeita suojakeinoja. Viisikantojen ja hannunvaakunoiden, vinoristien ja suojaympyröiden avulla saattoi tuntea tehneensä edes jotakin suojatakseen perhettään tuonpuoleisen kiroilta. Kirkko suhtautui tälläisiin keinoihin ankarasti ja nimitteli niitä noitakonsteiksi. Ikiaikaiset merkit merkit olivat kuitenkin juurtuneet niin syvään kulttuuriimme, että merkkejä niistä on yhä tänäkinpäivänä ympärillämme esimerkiski koruissa, liikemerkeissä ja mainoksissa. Monikaan ei huomaa suojaavansa kotiaan ripustaessaan hevosenkenkää oven päälle tai jouluuisin ripustaessaan ulko-oveen kaunista kranssia.

Kuuloitsu

Kaikki alkaa auringosta,

kuun tieto tukena tälle.

Tarkkaa kuuta taivahalla

tutkien säteitä öiden.

Yläkuu on kasvamista,

alakuulla kaikkoo sirppi.

Yläkuulla valta kuulla

pellon päällä kasvavihin.

Keröö silloin, kylvä, niitä,

aloittele uudet toimet:

pano pellon, kasken kylvö,

keruu yrtin, vastan vääntö.

Alakuulla sirpin voima

varjossa muhevan mullan.

Veso silloin, kynnä, nosta.

Vaan pimeimmän yön ylitse

suojaa, vaarasta varoita.

Silloin sirppi viivanohut

saattaa suistaa noidanyöhön.

Yläkuulla, kun kuu on uusi ja kasvava, tehdään kasvamiseen ja mullanpäällisiin liittyvät toimet. Vihdoista tulee parhaat, samoin yrteistä voimakkaimmat. Kun kuu vähenee, on parasta toimittaa mullanalisia asioita: nostaa juureksia ja kyntää. Aidan rakentamiseenkin alakuu on parhain.

Vuoden kierrosta ja ajan kulusta piti entisaikaan pitää tarkkaa huolta. Sopivat kylvöajat oli monessa sukupolvessa koeteltu, jotta sato ei kärsisi sen enenpää hallasta, kuivuudesta kuin helteestäkään. Muistin parantamiseksi oli erilaisia loitsuja, loruja ja laskemia, joista kullekin ajalle sopivat toimet saattoi tarkistaa ja työn touhussa pysyttiin vuoden ympäri.

Wink Wink: Unohditko uuden ja vanhan kuun eron? Opettele loru: vasen vanhaksi vähenee, oikea ojentuu uuteen.

Siinä kolme esimerkkiä kirjan lukuisista loitsurunoista. Voin toki kirjoittaa myöhemmin lisää kirjan loitsuja, jos joku haluaa lukea niitä.

Kirja on ehdoton hankinta heille, joita perinteiset loitsurunot kiinnostavat.

Lähteet: Paula Havaste, Loitsukirja