Selailin tuossa tänään kirjahyllyni sisältöä ja kätösiini osui ihana pieni kirjanen, jossa on vanhoja suomalaisia loitsuja. Ennenmuinoin tuntui olevan oma pieni loitsunsa lähestulkoon joka asialle ja tähän pieneen kirjaan oli kirjoitettua näistä muutama. Kirjassa on niin lemmenloitsuja, kodin loitsuja kuin parannusloitsujakin. Suurin osa loitsusta on mielestäni kuin kauniita pieniä runoja ja olenkin useasti ajatellut että voisin joitain niistä kirjoittaa esimerkiksi syntymäpäiväkortteihin.
Ajattelin kirjoittaa tähän muutaman loitsurunon kirjasta.
Kirjassa ihan ensimmäisenä on Loitsu Vastasyntyneelle joka kuuluu näin:
Ylös kohti taivaankantta
tavoittele, kurkottele.
Tähtiin taivahan tavoita,
mullan mahteja hamua.
Väille elämään astu,
taivaan alle, mullan päälle,
nurmelle nimettömälle,
tielle tuntemattomalle.
Siitä käy elämän taival.
Vastasyntyneelle on aina tehty taikoja, riittejä ja rituaaleja. Pahoilta voimilta halutaan suojella silloinkin, kun lapsi kastetaan.
Kiinnostaako vaihtoehto kastejuhlalle? Järjestä vauvalle nimenantojuhla entisaikojen malliin! Vie koko juhlaväki ihailemaan tähtitaivasta ja painakaan yhdessä kämmenenne maahan, kun lapsen nimi julkistetaan. Ken tietää, mitä jää vastasyntyneenkin mieleen, kun hän ensi kerran koskettaa maata ja näkee tähdet...
Kodin Suojaloitsu
Ristin piirrän, kaiverruksen,
kiemuraisen, viisikannan
uksen päälle, harjan alle,
kattoon korkean kamanan.
Siitä alkaa auvoisempi
olotila onnellinen
tueksi tupa-asujain,
voimaksi vähäväkisten.
Hyvä saapuu terveydeksi,
kiitos kaikuu kaikkialle
kuun lomaan ja kuun tasalle,
tähtein tuikkeen tantereille,
Otavaisen olkapäille.
Suojaloitsuksi piirrä pirtin kamanaan yhtenäisellä viivalla viisikanta, jonka kaksi sakaraa osoittavat alaspäin, yksi suoraan Otavaa kohti. Myös ristin merkki suojaa pirttiä ja sukukuntaa. Onnen pitää talossa myös ylössuin oven ylle naulattu hevosenkenkä. Tupaa voi suojata jo silloin, kun sitä pystytetaan. Hankaa tuolloin lattialautojen alle ja hirsien väliin noella hannunvaakunoita.
Paha tuntui vaanivan entisaikoina kaikkialla ja siksi tarvittiin paljon nopeita suojakeinoja. Viisikantojen ja hannunvaakunoiden, vinoristien ja suojaympyröiden avulla saattoi tuntea tehneensä edes jotakin suojatakseen perhettään tuonpuoleisen kiroilta. Kirkko suhtautui tälläisiin keinoihin ankarasti ja nimitteli niitä noitakonsteiksi. Ikiaikaiset merkit merkit olivat kuitenkin juurtuneet niin syvään kulttuuriimme, että merkkejä niistä on yhä tänäkinpäivänä ympärillämme esimerkiski koruissa, liikemerkeissä ja mainoksissa. Monikaan ei huomaa suojaavansa kotiaan ripustaessaan hevosenkenkää oven päälle tai jouluuisin ripustaessaan ulko-oveen kaunista kranssia.
Kuuloitsu
Kaikki alkaa auringosta,
kuun tieto tukena tälle.
Tarkkaa kuuta taivahalla
tutkien säteitä öiden.
Yläkuu on kasvamista,
alakuulla kaikkoo sirppi.
Yläkuulla valta kuulla
pellon päällä kasvavihin.
Keröö silloin, kylvä, niitä,
aloittele uudet toimet:
pano pellon, kasken kylvö,
keruu yrtin, vastan vääntö.
Alakuulla sirpin voima
varjossa muhevan mullan.
Veso silloin, kynnä, nosta.
Vaan pimeimmän yön ylitse
suojaa, vaarasta varoita.
Silloin sirppi viivanohut
saattaa suistaa noidanyöhön.
Yläkuulla, kun kuu on uusi ja kasvava, tehdään kasvamiseen ja mullanpäällisiin liittyvät toimet. Vihdoista tulee parhaat, samoin yrteistä voimakkaimmat. Kun kuu vähenee, on parasta toimittaa mullanalisia asioita: nostaa juureksia ja kyntää. Aidan rakentamiseenkin alakuu on parhain.
Vuoden kierrosta ja ajan kulusta piti entisaikaan pitää tarkkaa huolta. Sopivat kylvöajat oli monessa sukupolvessa koeteltu, jotta sato ei kärsisi sen enenpää hallasta, kuivuudesta kuin helteestäkään. Muistin parantamiseksi oli erilaisia loitsuja, loruja ja laskemia, joista kullekin ajalle sopivat toimet saattoi tarkistaa ja työn touhussa pysyttiin vuoden ympäri.
Wink Wink: Unohditko uuden ja vanhan kuun eron? Opettele loru: vasen vanhaksi vähenee, oikea ojentuu uuteen.
Siinä kolme esimerkkiä kirjan lukuisista loitsurunoista. Voin toki kirjoittaa myöhemmin lisää kirjan loitsuja, jos joku haluaa lukea niitä.
Kirja on ehdoton hankinta heille, joita perinteiset loitsurunot kiinnostavat.
Lähteet: Paula Havaste, Loitsukirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti