sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Muutama sananen varjotyöskentelystä

Jotkut teistä on ehkä joskus kuullut puhuttavan varjotyöskentelystä, olen itsekin saattanut ohimennen tämän mainita. Varjotyöskentelyn päämääränä on oppia tuntemaan, tiedostamaan ja hyväksymään oma varjopuolensa. Varjotyöskentelyä voisi kuvata symbolisena kuolemana ja uudelleensyntymänä, ideana se että vanha minämme ”kuolee” jotta voimme saavuttaa laajemman Minuutemme. Minuus on erilaisten puoliemme, tiedostettujen ja tiedostamattomien, kokonaisuus, Ykseys jossa olemme tasapainossa varjomme kanssa.
Mikä tämä varjo sitten on? Monella on itsessään puolia, joista on tietoinen ja joita häpeää (laiskuus, ahneus, ilkeys jne) ja nämäkin voidaan lukea varjopuoleksi, mutta todellinen Varjo on se osa itsestäsi, josta et ole tietoinen tai jonka haluat kieltää. Varjomme sijaitsee alitajunnassa ja on tehtävä paljon työtä tullakseen tietoiseksi tästä puolesta itsessämme - ja vielä hieman lisää työtä, että opimme hyväksymään tämän puolen.



Varjonsa kohtaaminen voi todellisuudessa viedä paljonkin aikaa. Olemme koko elämämme ajan luoneet kerroksia kerroksien päälle, monia eri pelkoja ja demoneita - toiset enemmän, toiset vähemmän. Voi ottaa oman aikansa kuoria kaikki nämä kerrokset pois ja kohdata Varjonsa. Kun lopulta pääset sen ytimeen, kuka ja mikä olet ja alat tutkimaan sitä, voimme todella hyväksyä todellisen Minämme ja saavuttaa tasapainon elämässä.



Monissa wiccan traditioissa toisen asteen vihkimyksen symbolina käytetään kärjellään seisovaa pentagrammia. Tämä käänteinen pentagrammi symboloi itsetutkiskelun aikaa, aikaa jolloin tutkimme ja kyseenalaistamme sielumme ja kohtaamme demonimme ja pelkomme. Tämän ajan initoitavat tutkivat sieluaan ja oppivat mitä heidän on tehtävä, jotta heidän sielunsa voi syntyä uudelleen (kohdata pelot ja demonit, voittaa ne), jonka jälkeen he voivat kääntää pentagramminsa oikein päin - tämä kuvastaa hengen voittoa lihasta.

Philosophy of Wicca -kirja kuvaa varjonsa kohtaamista ”astumisena alamaailmaan" (descending underworld). Jotta alamaailman portit aukeavat meille, on meidän annetta uhrimme, luovuttava jostain, jotta saamme haltuumme lukittuna olevan tiedon. Eri mytologioissa myös jumaluudet luopuvat jostain astuakseen alamaailman porteista. Kristillisessä mytologiassa Jumala uhraa poikansa, Jeesuksen, joka kuolee maailman syntien tähden. Jeesus laskeutuu tuonpuoleiseen, todennäköisesti saavuttaakseen tiedon ihmiskunnan tilasta. Sumerilaisessa mytologiassa Inanna luopuu seitsemästä pyhästä lahjastaan astuakseen alamaailman porteista, niin että saapuessaan perille hän on vain varjo siitä Kuningattaresta, joka hän ennen laskeutumistaan oli. Hänkin teki tämän laskeutumisen saavuttaakseen viisautta. Alamaailman portit pysyvät lukittuna, jos emme ole valmiita antamaan uhriamme ja perehtymään pimeyteen sisällämme.



Onko tällainen varjotyöskentely välttämätöntä? Omasta mielestäni on. Jokaisen tulisi rakastaa itseään sen verran, että aloittaa itsetutkiskelun, kohtaa Varjonsa, oppii todella tuntemaan Itsensä ja vielä tämänkin jälkeen rakastaa itseään - emmehän voi rakastaa toisia ellemme rakasta Itseämme ensin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti