The beginning of something new

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei ihminen muutu tai ei ole soveliasta muuttaa mielipiteitään. Jos ihminen ei muuttaisi mielipiteitään tai muuttuisi, niin valkoiset edelleen orjuuttaisivat ihmisryhmää, jota piti vähempi arvoisena, noitia edelleen poltettaisiin rovioilla jne. Ihmisen KUULUU muuttua ja mielipiteiden muuttuminen on rinnastettavissa kasvamiseen ja varttumiseen. Vaikka aikuisiällä monet ovat jo löytäneet vakaumuksen mielipiteilleen ja asenteilleen, voivat nekin muuttua elämän aikana – monta kertaa. 

Itse olen jo pitkään ollut siinä murroskohdassa, jossa muutun, kasvan henkisesti ja määrittelen henkisen polkuni uudelleen. Mielipiteeni pääosin ovat samoja, mutta ne ovat laajentuneet, enkä enää katso asioita yhtä suppeasti kuin ennen. Olen ehtinyt kulkea ja kokea elämäni wiccana kuudentoista vuoden ajan eli siis puolet elämästäni. Viimeiset pari vuotta olen pohtinut omaa elämänkatsomustani, joka on koko ajan enemmän ollut kallellaan johonkin, jonka en enää koe olevan wiccaa. Tästä johtuen, en enää halua kutsua itseäni wiccaksi, enkä tee enää asioita wiccana.

Wicca on ollut minulle todella tärkeä osa elämää koko aikuisiän ajan, vaikka kaikki tapani ja uskomukseni eivät olekaan ollut ”puhtaasti wiccaa”. Tästä syystä olenkin kutsunut itseäni eklektiseksi wiccaksi. Tästä herääkin kysymys, kuinka pitkään uskontoaan voi harjoittaa eklektisenä wiccana, ennen kuin se alkaa olla tyystin jotain muuta? Kuinka paljon uskontoaan voi muokata ja soveltaa eklektisyyden nimissä?
Reilu vuosi sitten törmäsin sellaiseen wiccan muotoon, kuin enkeliwicca. Tässä suuntauksessa oli niin paljon piirteitä, joita itse en kokenut wiccaksi, että aloin aidosti pohtimaan tuota edellä mainittua kysymystä. Oma mielipiteeni on, että wicca on alkanut olemaan, tai mielletään, niin paljon osaksi New Age -liikettä, että jo osittain siitä syystä haluan sanoutua siitä irti. 

Minulla ei missään nimessä ole mitään antipatioita wiccaa tai tuntemiani wiccoja kohtaan, päinvastoin. Tuntemani wiccat ovat hienoimpia ihmisiä mitä tiedän ja wicca puhtaasti on kaunis uskonto – se vain ei enää ole minua. Suurin syy tälle wiccasta luopumiselle on kuitenkin siinä, etten enää koe tapojeni ja uskomusteni olevan puhtaasti wiccaa.

En aio muuttaa elämääni, uskomuksiani tai tapojani mitenkään, en vain yksinkertaisesti enää kutsu itseäni wiccaksi tai toimi ”wiccan nimessä”. Mikään ei siis käytännössä muutu, ainoastaan nimitys.

Miksi (taas) uusi blogi? Yksinkertaisesti siksi, että edellinen blogini oli wiccablogi. En halua rajata blogini teemaa niin radikaalisti, kuin mitä se olisi pelkkänä wiccablogina. Olen kirjoittanut wiccablogia jo lähes kuuden vuoden ajan ja osasta teksteistä on tullut minulle tärkeitä, joten osan vanhoista teksteistä lisään myös tänne. Blogin aihealueet pysyvät kutakuinkin samana, joskin ehkä hieman laajenee. Tulen toteuttamaan teemakuukauden loppuun, vaikka kevään osalta ne jäikin kesken. Olen suunnitellut paljon kivoja aiheita, en malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan ne puhtaaksi. :)